Arkea asumalähiössä 1950-luvulla

Aineistopaketin koonnut: Helsingin kaupunginmuseo

Tähän kokonaisuuteen on valittu kuvia 1950-luvun Helsingistä. Valitut kuvat heijastavat ajan yhteiskunnallisia muutoksia, jotka puolestaan näkyivät ihmisten arjessa. Helsinki kasvoi 1946 alueliitoksessa ja väkimäärä lisääntyi. Syntyi uusia asuinalueita. Monet maaseudun nuoret muuttivat kaupunkiin paremman toimeentulon toivossa. Pula-aika päättyi ja elintason noustessa kulutuskin kasvoi. 1950-luku oli yhteiskunnallisesti ristiriitaista aikaa, mutta toisaalta oli monia yhdistäviä ja kohottavia kokemuksia kuten olympialaiset 1952 ja Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi samana vuonna. Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa 1956.

Lapsia ja nuoria oli paljon, mikä heijastui yhteiskuntaan erilaisina paineina. Nuorisotiloja ei juuri ollut ja nuoret viettivät aikaa kaupungilla ja kävivät elokuvissa tai tansseissa. Seurakunta, partio ja puolueiden nuorisojärjestöt tarjosivat vakavamman aatteellisen vaihtoehdon. 1950-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa syntynyt nuorisokulttuuri saavutti Helsingin. Nuoret alkoivat erottautua pukeutumisella, puhetavalla, käytöksellä ja kulutustottumuksilla. Nuoret eivät kuitenkaan olleet yhtenäinen joukko.

Kuvat ovat Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmista. Ne ovat osa Rasvaletti-nimistä valokuvanäyttelyä. Tutustu kokoelmaan kurkkaamalla valmiiksi rajattu hakutulos Finna.fi:ssä.

Yläkoulu: historia, kotitalous, yhteiskuntaoppi
Lukio: historia, yhteiskuntaoppi

Tavoite ja sisältöalue

Yläkoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Historia: S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan, S4 Suurten sotien aika, S5 Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, S6 Nykyisen maailmanpolitiikan juuret
  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta
  • Kotitalous: S2 Asuminen ja yhdessä eläminen

Laaja-alainen osaaminen: L1 Ajattelu ja oppimaan oppiminen, L2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, S4 Monilukutaito, L5 Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen.

Tavoite: Auttaa kuvien välityksellä näkemään sodanjälkeisen ajan yhteiskunnallisia muutoksia ja toteamaan eroavuudet omaan aikaamme.

Lukio
Lukion kurssit:

  • Historia: HI1 Ihminen, ympäristö, historia, HI2 Kansainväliset suhteet, HI3 Itsenäisen Suomen historia.
  • Yhteiskuntaoppi: YH1 Suomalainen yhteiskunta

Tavoite: Auttaa hahmottamaan kuvien välityksellä yhteiskunnallista muutosta ja ihmisten arkea sodanjälkeisessä Suomessa ja Helsingissä.

Pohdittavaa oppitunneille

Tutkikaa kuvia yksin tai pienissä ryhmissä. Katsokaa yksityiskohtia, ihmisten pukeutumista, sisustuksen yksityiskohtia, rakennuksia, katumaisemaa. Miltä aikuiset, nuoret ja lapset näyttävät?

Kuvissa näkyy mm. kaupunkikuvan muutoksia, lasten ja nuorten elämää ja ympäristöä. Kuvien avulla voi pohtia, millaista tavallisten kaupunkilaisten arkielämä oli 60-70 vuotta sitten kun yhteiskunta alkoi muuttua nopeasti ja sodan vaurioita korjattiin. Vertailkaa mielessänne, miten tutut arkiset asiat hoidettiin tuolloin ja miten ne hoidetaan nykyään.

Muistiinpano:

1950-luvulla liikenne oli vielä rauhallista kaupungin keskustassakin. Autoja oli melko vähän, koska yksityisautojen kauppa oli säännösteltyä vuoteen 1962. Hevosajoneuvojakin oli vielä jonkin verran liikenteessä.

Muistiinpano:

Lähiöön muutettiin usein asunnoista, joissa ei ollut juoksevaa vettä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Vesi haettiin pihan palopostista ja pihan perällä saattoi olla käymälärivi. Kantakaupungin laidallakin puutalot väistyivät vähitellen kerrostalojen tieltä.

Muistiinpano:

Kantakaupungin laidalla, esimerkiksi Hermannissa, puutalot väistyivät kerrostalojen tieltä 1950-luvun kuluessa. Vaikka uusia taloja rakennettiin, asukasmäärä kantakaupungissa kuitenkin väheni 1950-luvulla, koska asuntojen rakentaminen keskitettiin liitosalueelle.

Muistiinpano:

Kantakaupungin vanhojen talojen pihat olivat usein synkkiä ja likaisia. Jätehuolto oli vielä alkukantaista. Pyykkejä kuivatettiin yleisesti pihalla.

Muistiinpano:

1946 toteutetun suuren alueliitoksen jälkeen Helsingin keskustan ympäristöön nousi uusia asumalähiöitä. Sodanjälkeisen väestönkasvun ja kaupungistumisen vuoksi tarvittiin paljon uusia asuntoja. Uusille liitosalueille kuten Maunulaan, Herttoniemeen, Etelä- ja Pohjois-Haagaan ja Roihuvuoreen perustettiin uusia asuinalueita - asumalähiöitä. Tyypillinen asunto oli kaksio, jossa asui useampilapsinen perhe.

Uudet lähiöalueet olivat vuosia rakennustyömaina. Työmenetelmät ja -tavat olivat erilaisia kuin nykyään eikä työturvallisuuskaan ollut kovin hyvällä tolalla. Elementtirakentamista ei vielä ollut.

Muistiinpano:

Uusiin asumalähiöihin matkustettiin bussilla kaupungin keskustasta. Työmatkat olivat usein hankalia. Yksityisautoja ei vielä ollut kuin harvalla.

Muistiinpano:

Perheet saivat valtion tukeman ARAVA-lainan turvin uudet kodit kaikin mukavuuksin, joihin kuului lämmin vesi, sähkö tai kaasu ja kylpyhuone. Se oli ollut monelle aiemmin vain unelma.

Muistiinpano:

Lähiöiden rakentaminen muutti kaupunkikuvaa. Uudet talot olivat usein korkeampia kuin vanhemmat talot ja ne sijaitsivat luonnon ympäröimillä alueilla. 1950-luvun asumisen ihanteet olivat erilaisia kuin aiempina vuosikymmeninä.

Muistiinpano:

Herttoniemi oli yksi uusista asumalähiöistä, jotka syntyivät 1950-luvun alkupuolella. Asuinrakennusten lisäksi alueelle järjestettiin monipuoliset palvelut, jotka keskittyivät ostoskeskukseen. Lähiöihin perustettiin myös kansakoulut ja oppikouluja.

Muistiinpano:

Lähiökodit olivat moderneja, valoisia ja puhtaita ja niissä oli nykyajan mukavauudet.

Muistiinpano:

Lähiöt sijaitsivat useimmiten lähes maaseutuympäristössä. Lapsilla oli paljon vapautta ja tilaa leikkiä ulkona. Asunnot olivat verrattain pieniä kaksioita tai kolmioita.

Muistiinpano:

Tyypillinen lähiöasunto oli kaksio, jossa asui useampilapsinen perhe. Asunnot oli suunniteltu perheille, mutta ne olivat pieniä. Uudet kodit olivat moderneja, valoisia, puhtaita ja niissä oli nykyajan mukavuudet. Taloissa oli yhteisiä tiloja kuten pesutuvat ja piha-alueet.

Muistiinpano:

Naiset - myös perheelliset - tulivat sodan jälkeen entistä suuremmin joukoin mukaan työelämään. Työtä oli tarjolla ja monenlaista. Uusia ammatteja syntyi. Ensi askeleet automaation tiellä otettiin, muun muassa reikäkorttilävistäjä oli uusi ammattinimike. Elanto oli työväenliiketaustainen osuuskunta, jolla oli paljon eri alojen liikkeitä Helsingissä.

Muistiinpano:

Vuodesta 1949 jokaisessa kunnassa oli äitiys- ja lastenneuvola. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat pääsivät neuvolan piiriin ja äideille myönnettiin äitiysavustus ja äitiyspakkaus Lasten terveyteen kiinnitettiin paljon huomiota. Lastenneuvola tulikin tutuksi kaikille lapsille ja kouluiässä heistä huolehti kouluhoitaja.

Muistiinpano:

Koska äidit olivat yhä useammin töissä kodin ulkopuolella, lasten hoito järjestettiin lastentarhoissa. Hoitopaikkoja ei kuitenkaan ollut tarjolla kaikille, vaan lasten hoito järjestettiin monin eri tavoin. Usein vanhemmat sisarukset huolehtivat pienemmistään vanhempien poissa ollessa. Lasten tarhasta opintie jatkui kansankouluun. Osuusliike Elannolla oli paljon työntekijöitä ja oma lastentarha näiden lapsille.

Muistiinpano:

Kotoa ja lastentarhasta opintie jatkui kansakouluun. Kouluissa oli paljon oppilaita, koska ikäluokat olivat suuria. Vaikka Helsinkiin rakennettiin uusia kouluja, monet lapset joutuivat opiskelemaan iltavuorossa.

Yhä useampi lapsi sai mahdollisuuden pyrkiä maksulliseen oppikouluun kansakoulun neljännen luokan jälkeen, jos vanhemmilla oli rahaa ja lapsella "lukupäätä". Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati vanhemmilta taloudellisia uhrauksia. Piti maksaa lukukausimaksut, koulukirjat, mahdollinen kouluruokailu ja koulumatkaliput.

Muistiinpano:

Koulun jälkeen lapset viettivät aikaa keskenään vanhempien ollessa töissä. He osallistuivat perheen kotitöihin, auttoivat vanhempia, kävivät kaupassa ja vanhemmat sisarukset hoitivat pienempiään.

Lapset saivat myös leikkiä ja seikkailla itsenäisesti ja valvomatta. Vanhemmat eivät tienneet, millaisia seikkailuja lapset ja nuoret kokivat. Heihin luotettiin.

Muistiinpano:

Koska useimpien perheiden kodit olivat ahtaita, lapset leikkivät enimmäkseen ulkona, pihoilla, kaduilla ja puistoissa. Melko pienetkin lapset saivat leikkiä ulkona keskenään ilman aikuisten valvontaa. He oppivat pian sen reviirin, jolla sai liikkua. Kaduilla oli paljon nykyistä vähemmän autoja.

Muistiinpano:

Lapset harrastivat monia asioita itsenäisesti. He olivat esimerkiksi partiossa tai tyttö- tai poikakerhoissa tai urheiluseuroissa. Paperinkeräys oli yleistä koululaisten keskuudessa. Paperinkeräyksen tuotoilla saatettiin hankkia esimerkiksi jalkapallojoukkueelle pelipaidat tai myöhemmin koululle televisio. Paperista sai painon mukaan pienen korvauksen tai palkintoja kuten rannekellon tai hopealusikan tai Meccano-rakennussarjan.

Paperinkeräys oli alkanut sota-aikana kun jätepaperia alettiin kerätä kartongin materiaaliksi. Paperinkeräys Oy perustettiin 1943. Paperinkeräys loppui viimeistään 1980, kun kiinteistöihin tuli paperinkeräyslaatikot.

Muistiinpano:

Nuorisotiloja ei vielä ollut 1950-luvulla. Nuorilla ei ollut sopivia kokoontumispaikkoja. Partiolaiset kokoontuivat yleensä seurakuntien tiloissa. Ensimmäinen kunnallinen nuorisokahvila Haka-kerho, aloitti 1957 Hakaniemiessä. Työläisnuorilla ei ollut muita kokoontumispaikkoja kuin tanssit viikonloppuisin. Nuoret maleksivat kaduilla ja kävivät elokuvissa.

Oppikoulujen teinikunnat järjestivät toimintaa lukiolaisille. Koulun juhlat ja retket olivatkin tärkeitä tapahtumia ja toivat vaihtelua arkeen. Koulun tiloissa järjestettiin monia juhlia.

Muistiinpano:

Kouluviikko oli kuusipäiväinen. Lauantai oli työä ja koulupäivä. Kouluvuosi päättyi toukokuun lopussa. Kesälomalta palattiin syyskuun alussa. Monilla vanhemmilla oli paljon päänvaivaa siitä, miten lapset voisivat viettää järkevästi kesälomaa. Kaupunkia ei pidetty heille terveellisenä paikkana etenkään kesällä. Elannon työntekijöiden lapsille oli kesäsiirtola Sompasaaressa nykyisen Jätkäsaaren alueella. Siellä lapsille oli järjestettyä toimintaa ja muun muassa uimakoulu. Sompasaareen lähdettiin moottoriveneellä Hakaniemestä joka aamu ja tultiin illaksi kotiin.

Kansakoululaisille oli tarjolla kesäsiirtoloita maaseudulla. Siellä lomaa viettävät opettajat toimivat ohjaajina. Kesäsiirtolassa saattoi viipyä vaikka viikon tai viikkoja, joskus kuukausiakin.

Muistiinpano:

Koululaisilla oli kolmen kuukauden kesäloma. Jos perheellä oli sukulaisia maaseudulla - kuten useimmilla oli - pyrittiin lapset lähettämään ainakin osaksi loma-ajasta maaseudulle. Siellä he osallistuivat sukulaisten elämään, auttoivat talon töissä. Varttuneemmat lapset saattoivat hankkia itselleen kesätyön. Tyypillinen työ oli toimia lähettinä tai lapsenvahtina. Omaa rahaa oli vain harvalla, joten työskentelemällä saattoivat nuoret toteuttaa omia haaveitaan.

Muistiinpano:

Kaupungissa saattoi nähdä kengänkiillotajapoikia monissa paikoissa keskusta-alueella aina 1970-luvun alkupuolelle. Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen ylläpitämä työlaitos Pikatoimisto Mars järjesti työpaikkoja nuorille pojille.

Muistiinpano:

Yhdysvalloista levinnyt nuorisokulttuuri otti Suomessa ensi askeleitaan 1950-luvun puolivälissä juuri Helsingissä. Amerikkalaiset elokuvat, filmitähdet ja nuorisoidolit sekä tietysti rockmusiikki ja muoti, mullistivat suomalaisnuorisonkin elämäntavan. Ennen sitä nuoret olivat esimerkiksi pukeutuneet hyvin aikuismaisesti. Rippikouluikää pidettiin aikuisuuden rajapyykkinä.

Nyt nuoret erottautuivat omaksi ryhmäkseen, jolla oli omia ihanteita, harrastuksia, omia musiikkimieltymyksiä. Amerikkalainen elämäntapa kiinnosti ja sitä seurattiin radion ja elokuvien välityksellä. Nuorten ikkuna oli ensimmäinen nuorille suunnattu radio-ohjelma, jota alettiin toimittaa 1956.

Muistiinpano:

Uusi rento nuorisomuoti omaksuttiin Yhdysvalloista elokuvien ja lehtien välityksellä. Nuorilla oli myös omia alakulttuureita ja tyylejä, joista eri ryhmät tunnistettiin. He saattoivat erottautua pukeutumisella, hiusmuodilla ja musiikkimaulla. Oli muun muassa rasvalettejä, lättähattuja, surinasussuja ja villamyssymissejä. Nuoret tiedostivat olevansa oma ryhmänsä. Ja heitä oli paljon. Toisaalta maaseudun ja kaupungin välillä oli edelleen suuri ero elämäntavoissa ja muodeissa.