Kuvassa mäen päällä on Lagstadin vanha kansakoulu 1900-luvun alussa. Koulu valmistui ja otettiin käyttöön vuonna 1873. Se oli Espoon ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Koulu oli ruotsinkielinen, koska tuolloin suurin osa espoolaisista puhui ruotsia. Rakennus on edelleen paikoillaan Espoon keskuksessa, mutta sen lähelle on noussut paljon kerrostaloja. Kuvassa näkyvä Espoonjoki on nykyisin huomattavasti kapeampi.

Ennen Lagstadin valmistumista Espoossa toimi kolme kiertokoulua ja kolme kiinteää, yksityistä lastenkoulua. Kansakoulujen määrä kasvoi nopeasti ja lukuvuonna 1915-1916 Espoossa oli jo 12 ruotsinkielistä ja neljä suomenkielistä kansakoulua.

Aluksi tytöt ja pojat opiskelivat eri luokissa, mutta vuodesta 1886 lähtien sallittiin opetuksessa sekaryhmät. Myös Lagstadissa tyttöjen ja poikien opetusryhmät yhdistettiin asteittain.

Vuonna 1866 Suomen alueella tuli voimaan kansakouluasetus, joka velvoitti kaupungit perustamaan kansakouluja. Maalaiskunnat saivat päättää koulun perustamisesta harkintansa mukaan aina vuoden 1898 piirijakoasetukseen saakka. Siitä lähtien kaikille opinhaluisille piti järjestää kansakoulupaikka myös maalla. Oppivelvollisuus tuli voimaan vuonna 1921 ja se velvoitti kaikki Suomen lapset käymään vähintään kuusi vuotta kansakoulua. Joillakin harvaan asutuilla seuduilla oppivelvollisuus toteutui vasta myöhemmin. Koululaiset saattoivat jatkaa kansakoulun jälkeen jatkokoulussa tai siirtyä kansakoulun neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta oppikouluun, mikä mahdollisti ylioppilaaksi tulon sekä yliopisto-opinnot.

Ennen kansakoulua lapset ja nuoret saivat opetusta kirkon järjestämillä kinkereillä ja kiertokouluissa. Kuvan todistukset ovat Iida Maria Åmanin kiertokoulu- sekä lukukinkeritodistuksia vuosilta 1896-1904, jolloin monissa maalaiskunnissa ei vielä ollut kansakoulua. Tutki kuvaa, mitä Iidan on ennen pitänyt opiskella?

Kansakoulun oppiaineita olivat uskonto, äidinkieli, maantiede, historia, laskento, mittausoppi, luonnontieto, piirustus, laulu, voimistelu ja käsityö. Kunnan ja koulupiirin suostumuksella koulussa saatettiin opettaa myös maanviljelystä sekä muita yleishyödyllisiä tiedonaloja.

Kuvan todistuksen on saanut vuonna 1919 Gurli Lönnberg, joka myöhemmin meni naimisiin Arvid Nyholmin kanssa ja muutti Pentalan saareen asumaan.

Kansakoulun alkuaikoina koulumatkat saattoivat olla pitkiä ja vaarallisiakin. Kouluun kuljettiin mieluiten yhdessä lähiseudun muiden lasten kanssa. Usein lapset joko kävelivät tai hiihtivät kouluun, vaikka matka olisi ollut pitkä. Joskus joku onnekas sai ehkä hevoskyydin. Myöhemmin käyttöön otettiin polkupyörät. Monen maalaislapsen koulumatka kulki kuitenkin pieniä metsäpolkuja pitkin ilman kunnollista tietä tai katuvaloja.

Lämpimien ja sopivien vaatteiden ja kenkien puute oli tavallista monessa suomalaisessa perheessä pitkälle 1900-luvulle saakka. Se vaikutti suoraan myös koulunkäyntiin, koska ilman kenkiä ei talvella oikein päässyt lähtemään kouluun. Varattomat ja vähävaraiset perheet saattoivatkin saada avustusta välttämättömien koulutarvikkeiden ostamiseen.

Vuonna 1873 Lagstadin kouluun hankittiin ensimmäiset oppikirjat ja koulutarvikkeet. Kouluun hankittiin 30 raamatunhistoriaa, 30 lukukirjaa ja 30 rihvelitaulua. Lisäksi hankittiin kirjoitusvihkoja, teräskyniä, kannu mustetta ja 30 mustetolppoa, päiväkirja, opetusmatrikkeli, raamattu ja virsikirja. Havaintovälineinä oli karttapallo ja yksi suuri Suomen kartta. 1876-1877 koulussa oli jo muitakin karttoja, urkuharmoni, koraalikirja, laulukirjoja, käsityökalustoa ja kirjastossa yli 130 nidettä.

Kuvataulut eli opetustaulut eli koulutaulut tulivat käyttöön 1900-luvun alussa. Niitä painettiin lähes jokaista oppiainetta varten. Koulukirjoissa oli vain vähän ja pieniä kuvia. Koulutaulut olivat niihin nähden erinomaisen havainnollisia.

Samoihin aikoihin kuvataulujen kanssa alettiin käyttää varsin runsaasti erilaisia luonnontiedon havaintovälineitä, kuten seinäkarttoja, kivilajimalleja ja täytettyjä eläimiä. Kouluradio- ja opetuselokuvatoiminta alkoivat 1930-luvulla.

Kuvassa Lagstad folkskolan oppilaita vuodelta 1893. Lagstad folkskola oli Espoon ensimmäinen kansakoulu. Se perustettiin kirkon omistamalle maalle Lagstadiin. Koulu oli ruotsinkielinen. Ensimmäiset oppilaat aloittivat koulunkäynnin vuonna 1873. Aluksi koulua käytiin tyttöjen ja poikien luokissa, mutta 1886 alkaen sallittiin sekaluokat, minkä jälkeen myös Lagstadissa tytöt ja pojat opiskelivat samassa luokassa.

Tämä kuva vuodelta 1893 on Espoon kaupunginmuseon kokoelmien vanhin luokkakuva. Kuvassa luokkansa kanssa poseeraa Lagstadin pitkäaikainen opettaja ja johtaja Ingeborg Appelberg 1876-1924. Eläkkeelle jäädessään Appelberg oli 72-vuotias.

Kuvassa Luukin pienten lasten koulun oppilaita vuodelta 1913. Kansakoulun oppilaat olivat 8–16-vuotiaita. Kansakouluun mennessä piti osata jo lukea ja kirjoittaa. Näitä taitoja harjoiteltiin kotona, kiertokouluissa tai pienten lasten kouluissa. Pienten lasten koulut olivat kansakouluun valmistavia kouluja. Ne toimivat aluksi yleensä syksyllä heti lukukauden alussa 4–6 viikkoa. Myöhemmin niistä tuli vakituisia ja ympärivuotisia.

Kuvassa Noux svenska folkskolan oppilaita vuodelta 1915. Koulu oli pieni. Sen oppilasmäärä vaihteli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kahdentoista ja kolmenkymmenen oppilaan välillä. Vuonna 1914 kaikki koulun oppilaat saivat varattomille perheille myönnettävää ravintotukea. Varattomille perheille annettiin ravintotuen lisäksi monenlaista muutakin tukea. Oppilaat saattoivat saada vapautuksen koulumaksuista ja heille annettiin koulukirjat lainaksi vain pientä korvausta vastaan. Myös vaateavustusta annettiin. Kuvasta näkee, että useat lapset ovat tulleet kouluun paljain jaloin.

Kuvassa Albergan kansakoulun oppilaita vuodelta 1916. Albergan kansakoulu oli yksityinen koulu, jonka Amalia Kiseleff perusti Albergan tilan maille vuonna 1881. Koulu perustettiin alun perin kartanon työntekijöiden lapsille.

Kansakoulun oppilaat kävivät koulua 30 viikkoa lukuvuodessa. Suositusten mukaan koulua oli 34 tuntia viikossa. Kiireisinä työaikoina oppilaille saatettiin antaa koulusta lomaa, jonka aikana he voivat osallistua esimerkiksi perheen maatilan töihin tai auttaa syksyllä sadonkorjuuaikana. Kansakoulun oppiaineita olivat uskonto, äidinkieli, maantiede, historia, laskento, mittausoppi, luonnontieto, piirustus, laulu, voimistelu ja käsityö.

Espoon kouluista suuri osa oli ruotsinkielisiä, koska myös asukkaista valtaosa puhui ruotsia. Ensimmäinen suomenkielinen koulu perustettiin yksityisin varoin Kauklahteen vuonna 1891. Suomenkielinen koulu siirtyi kunnan hallintaan vuonna 1902 ja toimi läntisen Espoon alueella. Pitkään Espoossa oli vain yksi kunnan ylläpitämä suomenkielinen koulu. Leppävaaran koulu perustettiin yksityisin varoin vuonna 1906, jotta myös itäisen Espoon lasten oli mahdollista käydä koulua suomenkielellä. Vasta vuonna 1918 Leppävaaran koulu siirtyi kunnan omistukseen.

Kuvassa Stensvik folkskolanin oppilaita vuonna 1920. Tyttöjen yllä on valkoiset essut, jotka puettiin ylle koulussa suojaamaan omia vaatteita.

Stensvikin yksityinen kansakoulu perustettiin Kivenlahteen vuonna 1890. Siellä kävi pääasiassa alueen tehtaiden työväen lapsia. Stensvikin koulu toimi Kivenlahdessa rakennuksessa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kahvi-Kaisa. Luokkakuvassa näkyvä opettaja on Ida Forsberg, joka oli Stensvikin kansakoulun ainut opettaja vuosina 1890-1921.