Uusi raja tarvitsee uuden linnoituskaupungin

1700-luvulla lähes koko Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Suomen kaakkoisosa oli poikkeus, sillä Venäjä oli saanut alueen haltuunsa Hattujen sodan jälkeen solmitussa Turun rauhassa 1743. Valtakunnan raja vedettiin pitkin Kymijoen länsihaaraa niin, että linnoituskaupunki Hamina jäi Venäjän puolelle.

Asialle oli tehtävä jotain. Ruotsi tarvitsi uuden rajakaupungin, josta pystyttäisiin puolustamaan uutta rajaa. Rajan läheisyydessä vanhastaan sijainnut Vähä-Ahvenkosken kauppapaikka oli liian lähellä rajaa, jotta sieltä olisi voitu tehokkaasti torjua mahdollista naapurivaltion hyökkäystä. Olemassa olevat Porvoon kaupunki ja Pernajan kylä taas olivat liian kaukana rajasta.

Ratkaisu löytyi reilun kymmenen kilometrin päästä rajasta. Degerbyn rusthollin alueelle päätettiin perustaa uusi linnoituskaupunki, joka sittemmin sai nimen Loviisa.

Asukkaita Haminasta

Loviisaan muutti käsityöläisiä ja kauppiaita, koska joka kaupungissa piti olla tietty määrä eri alojen kädentaitajia. Monet porvareista muuttivat Loviisaan juuri Haminasta, koska he eivät halunneet asua Venäjän puolella rajaa. Suomessa oli tuohon aikaan hyvin vähän kaupunkeja ja nekin hyvin pieniä. Vaikka Loviisassa oli vain noin 1500 asukasta, se oli yksi Suomen alueen suurimmista kaupungeista.

Haminalaisesta liikemiehestä, Jakob Forsellista tuli kaupungin ensimmäinen pormestari. Hän oli paitsi pormestari myös kauppaneuvos, kauppias, laivanvarustaja sekä eri teollisuusyritysten omistaja ja omisti useita kartanoita. Historiankirjoissa hän oli "kaupungin tarmokkain yrittäjä".

Forsell aateloitiin 1767, jolloin hän muutti sukunimensä af Forsellesiksi.

Linnoitustyöt alkavat

Rajakaupunki Loviisan Linnoituksen paikasta kiisteltiin pitkään. Lopulta hyväksyttiin Augustin Ehrensvärdin suunnitelma, jossa linnoitus rakennettaisiin kuusisakaraisen tähden muotoon. Tähden sakarat muodostivat puolustusrakennelman, jota kutsutaan bastioniksi. Linnoituksen kuusi bastionia oli tarkoitus nimetä kuningashuoneen jäsenten mukaan.

Päälinnoituksen rakennustyöt eivät koskaan edistyneet muutamaa maavallia pidemmälle. Linnoituksen suunniteltu sijoituspaikka osoittautui huonoksi sekä puolustautumisen että rakentamisen kannalta. Lisäksi Suomen alueella oli samaan aikaan käynnissä monia muita linnoitustöitä eikä valtakunnan rahakirstusta riittänyt varoja kaikkiin.

Linnoituksen itäisen ulkovarustuksen rakentaminen saatiin sen sijaan päätökseen 1750-luvun alkupuolella. Kenraalikuvernööri Rosenin ja oletettavasti maamarsalkka Ungernin mukaan nimettujen linnoitusten rauniot, bastion Rosen ja bastion Ungern, ovat osa tätä ulkovarustusta.

Svartholman merilinnoitus

Ehrensvärdin linnoitussuunnitelmaan kuului myös Svartholman merilinnoitus, jonka rakennustyöt aloitettiin 1748 Loviisan edustalla sijaitsevalla saarella. Linnoituksen keskeiset osat valmistuivat 1760-luvulla, mutta täysin valmiiksi sitä ei saatu koskaan.
Linnoituksen bastionit oli nimetty rakennustöihin osallistuneiden upseerien mukaan. Tässä kapteeni Carl Fredrik von Röökin mukaan nimetty kivi.

Monet Svartholman linnoituksen rakennuksista tuhoutuivat Krimin sodassa. Linnoituksen kiviä on käytetty uudelleen rakennusmateriaalina Loviisan Seurahuoneen kivijalassa. Kaksi kivistä, Röökin ja Nordenskiöldin mukaan nimetyt, ovat esillä Loviisan kaupungin museossa.

Kuninkaallinen vierailu

Ruotsin vuonna 1751 kruunattu kuningas Aadolf Fredrik vieraili Suomessa 1752 ja tarkasti samalla myös Degerbyn linnoitukset. Kuninkaallinen vierailu oli valtava kunnia pienelle kaupungille ja kaupungin porvariston joukossa mietittiin sopivaa tapaa osoittaa "kunnioitusta ja hellyyttä Hänen armolliselle korkeudelleen".

Porvaristo päätti muodostaa keskuudessaan Cavallerie Corpsin eli oman ratsuväkijoukon, joka vastaanottaisi kuninkaan tämän saapuessa. Ratsuväkiosastolle hankittiin univormut, rummut ja trumpetit sekä oma lippu. Lippu koristeltiin kuningas Aadolf Fredrikin peilimonogrammilla.

Kuningattaren kaima

Vuoden 1752 kuninkaallisen vierailun aikana syntyi ajatus muuttaa Degerbyn kaupungin nimi Loviisaksi kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Kuningatar Loviisa Ulriika ei koskaan itse vieraillut nimeään kantavassa kaupungissa, mutta saman vuoden elokuussa kaupungille luovutettiin kuningattaren muotokuva. Tämä teos on edelleen esillä Loviisan raatihuoneen seinällä.

Kuningatar Loviisa Ulriika oli alun perin preussilainen prinsessa. Vaikka kuningattarella ei ollut virallista valtaa, Loviisa Ulriika oli yksi Ruotsin vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli tyypillinen valistusajan kuninkaallinen. Hän oli kiinnostunut tieteistä ja taiteista, niin kuin monet muutkin Preussin kuningasperheen jäsenet. Taidemaalari Antoine Pesne, joka maalasi tämänkin taulun, oli heidän hovimaalarinsa.

Kuningatar Loviisa Ulriikan tärkein tavoite oli kuitenkin lisätä kuninkaan valtaa Ruotsissa, koska hänen aikanaan aatelistolla oli enemmän valtaa kuin kuninkaalla itsellään. Tätä Loviisa Ulriika ei hyväksynyt. Hänen mielestään valtakunnan johdossa piti olla valistunut itsevaltias eli valistuneiden ajattelijoiden luotsaama, mutta täysin itsenäisesti toimiva kuningas, joka veisi läpi yhteiskuntaa parantavia muutoksia.