Tässä käsikirjassa mediakasvatuksellisen elokuvakasvatuksen painotuksena on tarkas- tella elokuvaa erityisesti oppimisen toiminnallisena välineenä. Elokuvan käyttäminen oppimisen toiminnallisena välineenä mahdollistaa uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toimintakulttuurin, missä korostuvat oppiaineiden välinen integraatio ja dialogi, oppilaiden aktiivinen osallistuminen sekä myös muut mielekkään oppimisen tuntomerkit (aktiivisuus, konstruktiivisuus, yhteistoiminnallisuus, intentionaalisuus, keskustelunmuotoisuus ja vuorovaikutus, kontekstuaalisuus, reflektiivisyys, siirrettävyys). Samalla videokuvaamisen yhdistäminen oppimiseen on kokeilevaa, tutkivaa ja toiminnallista työskentelyä, mikä hyödyntää – ja osaltaan varmasti myös kehittää – lasten koulumaailman ulkopuolella opittuja mediataitoja. Mediataitojen yhteydessä puhutaan usein kansalaistaidosta ja perusoikeudesta, jota jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi päästä harjoittamaan jo ennen kouluikää. Ei ainoastaan viestien passiivisena vastaanottajana vaan myös viestien aktiivisena tuottajana ja tulkitsijana.