Arkeologit ovat löytäneet nykyisten Israelin, Palestiinan ja Jordanian alueilta satoja askelmallisia altaita, joiden uskotaan toimineen varhaisina juutalaisten rituaalikylpyinä. Suurin osa altaista on peräisin Rooman ajalta. Tärkeä osa muinaisten askelmallisten altaiden tutkimusta koskee niiden näennäistä hylkäämistä ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana.Ilmaston muuttumista ei toistaiseksi olla tutkittu selittävänä teoriana altaiden rakentamisen ja käytön vähenemiselle.

Tässä tutkimuksessa ilmaston ja altaan suhdetta tutkittiin luomalla sadevedenkeräysmalli, jolla kuvattiin vesivirtoja altaaseen ja altaasta pois. Koska altaiden oletettiin olevan osa koko asuinyksikön vesihuoltoa, malliin sisällytettiin allasvaraston ohella toissijainen varasto mallintamaan muuta vedenkäyttöä, jota kutsuttiin ylijäämävarastoksi. Konkreettisten tulosten tuottamiseksi mallia sovellettiin kahteen löydettyyn altaaseen käyttäen 30 vuotta paikallista ilmastoaineistoa. Altaita tutkittiin eri ilmasto- ja käyttöskenaarioiden kautta.

Tulokset näyttävät, että johtuen altaiden tyypillisestä pienestä koosta, ne pystyttiin pitämään käytettävinä keskimääräistä kuivempinakin vuosina tai kuivemmassa ilmastossa, mikäli altaiden käyttöä priorisoitiin. Niissä skenaarioissa, joissa allas oli dynaamisempi ja riippuvaisempi osa koko talouden vesihuoltoa, altaan vedenpinta laski alle käyttörajan loppukesästä useampana vuonna antaen ymmärtää, että oletetulla veden käytöllä ja vesiresursseilla vesi ei riittänyt sekä altaan ylläpitoon että muihin vesitarpeisiin keskimääräistä kuivempina vuosina. Kuivan ilmaston skenaariossa talouden vesivarannot olivat selvästi pienemmät kuin kosteamman ilmaston skenaariossa, minkä johdosta dynaamisen käytön skenaarioissa altaat olivat käyttökelpoisia keskimäärin 2 kuukautta vähemmän vuodessa.

Tulokset korostavat altaiden tutkimustarvetta osana koko asuinyksikön vesihuoltoa. Kerättyä sadevettä käytettiin myös muihin tarkoituksiin talouksissa, oletettavasti suuremmissa määrin mitä altaan ylläpitoon kului. Sen seurauksena kontekstillisten parametrien, kuten vedenkulutuksen per henkilö, tarkkuus tulisi olla tulevien tutkimusten keskiössä.