This thesis is an exploratory study based on a design process, seeking to investigate the seemingly established practices of how fashion design utilizes and addresses the past. The study looks into the relation between fashion design and the past while examining the value of a past-evoked feeling of nostalgia towards a non-experienced period of past time as a driving force in a design process. The past-evoked feeling, vicarious nostalgia, is examined as an inherent characteristic at times present in fashion design, a tool for the design process and a source for value and meaning.

The thesis consists of two parts, a written theoretical component and an artistic production part of a six outfit collection which draws inspiration from past fashions and dress, as typical to many contemporary fashion collections, and while doing so examines vicarious nostalgia as a source of inspiration and looks into its value. The thesis is thus a result of a personal fascination with fashion’s relation to the past, to why past-inspired design processes are as commonplace as they are and why the nostalgia infused design concepts and marketing might be so intensively in the present day. The backdrop of literary research focuses on theoretical approaches to fashion’s temporality and past-related design practices, touching the themes of fashion history, philosophy and sociology of fashion as well as of past-evoked perception of value. The background of the thesis acts as a lens through which the productive component is examined in the design process part of the thesis.

The thesis process is founded on a material restriction and the primary aim consisted of a commission to build a collection around Thai silk fabrics received through a sponsorship. The initial objective deepens into the design process and research component with the utmost aim to look into the many ways of how ‘old that has become new’ appears in fashion in relation to vicarious nostalgia and to unveil some of the cross-temporal qualities of fashion to be utilized as a tool to comment the present. The process leading to the final collection creates a personal interpretation of one imaginary past and continues a lineage of fashion revivals stemming from the bygone repeating visions of how the past must have held more authenticity, innocence and truth than the present - making the collection a visual interpretation replying to the research question.

Tämä maisterin opinnäytetyö on suunnitteluprosessiin pohjaava kokeellinen tutkielma, joka pyrkii tutkimaan vaatesuunnittelulle ominaisia tapoja käsitellä ‘vanhaa’ ja viitata menneeseen. Tutkielma hahmottaa vaatesuunnittelun ja menneen välistä suhdetta tutkien samalla suunnitteluprosessin lähtökohtana toimivan ei-elettyyn menneisyyteen kohdistuvan nostalgian arvoa. Menneisyyden herättämää tunnetta, välillistä nostalgiaa, lähestytään tutkielmassa vaatesuunnitteluprosessille ominaisena piirteenä, joka toimii työkaluna niin suunnitteluprosessissa kuin arvon ja merkityksen kokemuksen synnyssä.

Opinnäyte koostuu kirjallisesta tutkimusosiosta ja taiteellisesta kuuden asukokonaisuuden tuotanto-osuudesta, joka monelle nykyhetkessä suunnitellulle vaatemallistolle tyypillisesti inspiroituu menneestä muodista kiinnittyen näin toissijaisen nostalgian teemaan. Tutkielma rakentuu henkilökohtaiselle kiinnostukselle muodin menneisyyssuhteeseen ja menneisyyslähtöisten suunnitteluprosessien tavanomaisuuteen nykyajassa sekä mielenkiinnolle tutkia nostalgiaan pohjautuvan vaatesuunnittelun ja muodin markkinoinnin yleisyyttä ja syitä. Tutkimusosio luo teoreettisen taustan muodin ajallisuuden ja menneisyyslähtöisten suunnittelukäytäntöjen lähestymiselle, joita tutkitaan muun muassa muodin filosofian ja sosiologian, muodin historian ja arvon tematiikan kautta. Teoreettinen tausta toimii linssinä, jonka kautta taiteellista osiota tarkastellaan opinnäytteen suunnitteluprosessiosuudessa.

Tutkielman perustana on materiaalilähtöisyys, joka rakentuu sponsoroidulle tehtävänannolle luoda vaatemallisto pääasiallisesti thaisilkkikankaista. Alkuperäinen tehtävänanto syventyy hiljalleen tutkimusosioksi ja suunnitteluprosessiksi, joiden pääasiallinen tavoite on hahmotella kuinka välillinen nostalgia on yhteydessä menneen manipulointiin uudeksi nykyhetkessä ja selvittää muodin aikasuhteen mekanismeja. Lopullisen vaatemalliston syntyyn johtava prosessi luo henkilökohtaisen tulkinnan yhdestä kuvitellusta menneisyydestä ja jatkaa näin muodille ominaista uudelleensyntymien janaa – tehden mallistosta visuaalisen tulkinnan vastaukseksi tutkimuskysymykseen.