Kaupunkien pitää kyetä nopeasti vastaamaan globaaleihin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen ja resurssien niukkuuteen. Yksi tärkeä kysymys on, miten edistää olemassa olevan rakennuskannan joustavaa uudiskäyttöä.Viime vuosikymmeninä tyhjien tilojen väliaikaiskäyttö on yleistynyt monissa globaalin pohjoisen kaupungeissa ja se on tunnistettu yhdeksi keinoksi kehittää kaupunkeja resurssiviisaasti, kokeilevasti ja osallistavasti. Väliaikaiskäytön avulla voidaan hyödyntää tyhjilleen jääneitä tilojaja rakennuksia, kuten tyhjiä toimistoja, teollisuustiloja tai sairaaloita, esimerkiksi taiteilijoiden, asukkaiden tai pienyrittäjien käyttöön. Huolimatta useista mahdollisuuksista väliaikaiskäyttö kohtaa käytännössä sosiaalisia ja poliittisia haasteita kuten rakenteellisia ja hallinnollisia esteitä, vallan ja omistajuuden tuomia kysymyksiä ja eri osapuolten välisiä ristiriitoja. ’Välittäjillä’ on kasvava merkitys väliaikaiskäytön edistämisessä ja kehittämisessä toimijoina, jotka ohjaavat ja selvittävät väliaikaiskäytön sosiaalista dynamiikkaa ja poliittisia kysymyksiä. Käytännössä arkkitehdit toimivat usein välittäjän roolissa väliaikaiskäyttöä kehitettäessä. Oma yli kymmenen vuoden kokemukseni arkkitehtina tilojen väliaikaiskäytön parissa Suomessa on tästä yksi esimerkki. Kuitenkin sosiaalisesti ja poliittisesti painottunut työ poikkeaa selvästi arkkitehdin perinteisestä työstä ja koulutuksen mukaisesta osaamisesta. Välittäjän työ poikkeaa myös perinteisestä kiinteistönvälittäjän toimenkuvasta. Välittäjien työn tarpeellisuus on tunnistettu, mutta sitä on tutkittu huomattavan vähän tilojen väliaikaiskäytön yhteydessä, vaikka käytännön tuomaa tietoa kertyy jatkuvasti.Tämä väitöskirja tutkii välittäjien sosiaalisia ja poliittisia rooleja tilojen väliaikaiskäytössä sekä niihin vaikuttavia olosuhteita. Väitöskirjan tavoitteena on kehittää merkityksellistä sanastoa, jonka avulla voidaan paremmin kuvata ja ymmärtää välittäjätoimijan rooleja ja toimintaa tilojen väliaikaiskäytössä sekä käsitteellisellä että yksityiskohtaisella ja käytännöllisellä tasolla. Tutkimus lähestyy nopeasti kehittyvää ja alojen rajat ylittävää aihetta yhdistämällä tietoa useilta tieteenaloilta sekä käytännön toiminnasta. Tutkimus kokoaa yhteen kirjallisuutta väliaikaiskäytöstä (temporary use), osallistavasta suunnittelusta (participatory design), kaupunkiympäristöjen kestävyysmurroksista (urban sustainability transitions) ja arkkitehtuurista. Lisäksi välittäjän rooleja tutkitaan kahden empiirisen tutkimuksen avulla, joista toinen, käytäntölähtöinen tutkimus käsittelee omaa työtäni väliaikaiskäyttöhankkeessa espoolaisella toimisto- ja teollisuusalueella. Lisäksi tutkimuksen näkökulmaa on laajennettu haastattelututkimuksella viiden kokeneen välittäjän työstä neljässä eurooppalaisessa kaupungissa. Tämä artikkeliväitöskirja koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä seitsemästä johdantoluvusta. Artikkelit tarjoavat toisiaan täydentäviä näkökulmia välittäjän työhön ja rooleihin tilojen väliaikaiskäytössä sekä niihin vaikuttaviin olosuhteisiin. Väitöksen keskeisenä havaintona nostetaan esiin kolme välittäjäroolia tilojen väliaikaiskäytön prosesseissa: Välittäjät edistävät useiden eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kumppanuuksien syntymistä, neuvottelevat väliaikaiskäytön rakenteellisista ehdoista ja olosuhteista sekä kehittävät tilojen väliaikaiskäyttöön liittyvää osaamista. Väitöskirja tarjoaa käsitteitä ja käytännön tietoa, joista on hyötyä sekä akateemiselle yleisölle että käytännön toimijoille. Kolmen välittäjäroolin lisäksi väitös kuvaa välittäjien käytännön toimintaa yksityiskohtaisten esimerkkien avulla, jotka kytkeytyvät laajemmin tunnistettuihin sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Välittäjän roolien kuvaus myös korostaa arkkitehtien ja muiden suunnittelualojen työn murrosta ja kyseenalaistaa perinteisiä oletuksia arkkitehdin työstä. Näin väitös myös tarjoaa kaupungeille ja käytännön toimijoille hyödyllistä tietoa kestävistä, osallistavista ja joustavista lähestymistavoista kaupunkisuunnitteluun ja -kehittämiseen.