Mieli maiseman lavastajana-opinnäytteessäni tutkin kaunokirjallisen tekstin kautta kuvaan ja maisemaan kiinnittymistä ja henkilökohtaista tarvettani tehdä kuvia. Minua kiinnostaa miksi aloin tehdä taidetta, mikä oli se maisema ja ympäristö, jossa kuvallinen ajatteluni heräsi. Opinnäytteessäni käsittelen perimmäisiä syitä, miten ja miksi kuva ja kuvittelu tulivat pakonomaisesti elämääni. Avaan sitä, kuinka ryhdyin tekemään ensin kuvataidetta ja myöhemmin lavastusta. Jo varhain elämääni asettui kysymys, joka kutsui etsimään vastausta.

Opinnäytteeni ydin on kaunokirjallinen kertomus, jossa lähestyn tutkimuskysymystäni muiston kautta. Minua kiinnostaa muisto ja muistaminen. Millaista tilaa muisto tuottaa ja miten se vaikuttaa ajatteluun. Tutkin elämäni olosuhteita ja menneisyyttäni, luoden siitä kaunokirjallisen kertomuksen. Käytän tekstiä ikään kuin elementtinä lavastamiseen ja keinona luoda tilallinen ympäristö. Pohdin suhdettani kuvaan myös unieni kautta. Kerron, kuinka mieleni alkoi lavastaa maisemaa ja toisaalta kuvaan sitä mielimaisemaa eli mieluisinta maisemaa, johon unissani ja muistoissani palaan.

Etsin vastauksia kysymyksiini henkilöhistoriani, muistojen, muistamisen ja myös tekstin avulla. Työstän sitä, kuinka kirjoittamalla voi luoda tilaa ja tilallisuutta. Opinnäytteessäni viittaan taiteilijoihin, jotka ovat vaikuttaneet sekä kuvallisen että kirjallisen tyylini muodostumiseen. Kerron lyhyesti siitä, miten he ovat vaikuttaneet ajatteluuni. Käytän lähdeaineistona myös omia päiväkirjojani vuosilta 1989 - 2021.

Opinnäytteessäni on johdannon jälkeen neljä lukua. Luvut 1 - 3 ovat kaunokirjallista kertomusta, joka etenee kronologisesti, mutta silti tekstissä itsessään kerroksellisesti noudattaen muiston ja muistamisen dramaturgiaa. Ensimmäisessä luvussa kuvaan varhaista traumamuistoa, joka on vahvin muisto lapsuudestani ja joka herätti kysymyksen. Toisessa luvussa kerron, kuinka aloin kiinnittyä kuviin, rakennuksiin, esineisiin ja maisemiin. Millaisessa ympäristössä elin ja mihin katseeni kiinnittyi ja kuinka kuvasta tuli pakopaikka. Kolmannessa luvussa siirryn lapsuudesta nuoruuteen ja kuvailen, kuinka lapsuuden loppuessa taiteesta tulee uusi pakopaikka. Miten tapahtuu kuvallisen ajattelun siirtyminen näyttämölle. Neljännessä luvussa vedän yhteen tutkielmani johtolangat. Olenko löytänyt vastauksia kysymyksiini, jatkanko etsintää vai mitä nyt.