Elämä nykyaikaisissa teknologisesti kehittyneissä yhteiskunnissa tapahtuu informaation ympärillä. Koko maailman kattavat tietoverkot ovat laajentuessaan muodostaneet perustan, jolle kulttuuri- ja talouselämä rakentuvat. Olemme aivan hiljattain siirtyneet vanhan ja uuden välisen kynnyksen yli, internetiä edeltävästä ajasta läpeensä verkottuneeseen informaatioyhteiskuntaan. Onko mediateknologian kehityksen ja yleistymisen nopeus ylittänyt tutkimuksen nopeuden? Missä määrin kykenemme hahmottamaan uusien mediateknologioiden kauaskantoisia seurauksia?

Tämän opinnäytteen lähtökohta on 60-luvun mediateoreetikko Marshall McLuhanin ajatus siitä, että mediaympäristöt ovat näkymättömiä niille, jotka niissä elävät. McLuhan – kuten useat muutkin mediateoreetikot, esimerkiksi Jukka Sihvonen ja Jussi Parikka – näkee taiteellisella toiminnalla, kokeellisilla tutkimusmenetelmillä ja fiktiivisillä teoksilla kyvyn tuottaa shokkiefektejä, joiden avulla teknologian läpäisemien ympäristöjen luonne on mahdollista paljastaa. Informaation määrä kasvaa alati kiihtyvään tahtiin, uudet viestinnän teknologiat ovat hävittäneet aiemmat tilan ja ajan rajoitukset. Monimuotoiset kopioinnin, leikkaamisen, valikoimisen ja remiksaamisen tavat ovat nopeasti muodostuneet olennaisiksi digitaalisessa nykyhetkessä elämisen ja hahmottamisen tavoiksi. Kaikki nämä tavat voidaan nähdä osina kollaasin käsitettä, jonka kautta tämä opinnäyte tarkastelee sitä audiovisuaalista ja tekstuaalista tulvaa, jonka keskellä elämme.

Koska tämä opinnäyte käsittelee jokapäiväisen audiovisuaalisen mediakokemuksemme sirpaloitunutta luonnetta, heijastelee kirjoitus itsessään tätä sirpaloitumista niin sisältönsä kuin muotonsa tasolla. K – kollaasi, kirjasto, kohina, kyborgi hyödyntää kollaasimaista kuvitusta sekä kokeellisia ja epätavallisia typografisia keinoja, joiden tarkoitus on paljastaa painettu teksti itsessään pitkälle erikoistuneena lineaarisena tiedonvälityksen mediana, joka on lukukokemuksena luonteeltaan hyvin erilainen kuin epälineaarinen verkkoteksti. Tämän opinnäytteen kirjoitusmetodi on bricolage, vahvasti improvisaation värittämä intuitiivinen tapa etsiä yllättäviä yhteyksiä erilaisten tekstilähteiden väliltä.

K – kollaasi, kirjasto, kohina, kyborgi pyrkii yhdistämään kirjallisen sisältönsä ja ulkoasunsa kollaasiksi, yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota ei voida rikkoa merkityksiä muuttamatta. Inspiraatio tähän kokeelliseen ja improvisaatioon nojaavaan lähestymistapaan on kummunnut sellaisten merkittävien kirjoittaja/taiteilija -parien uraauurtavista teoksista kuin William S. Burroughs & Brion Gysin, Guy Debord & Asger Jorn sekä Marshall McLuhan & Quentin Fiore. Kollaasi voidaan nähdä tapana elää, luoda ja ymmärtää nykyhetkessä.