Haku

Yhteisiä askelia - Pukusuunnittelun keinoja prosessikeskeisen ja aihelähtöisen teatterin työskentelytavassa

QR-koodi

Yhteisiä askelia - Pukusuunnittelun keinoja prosessikeskeisen ja aihelähtöisen teatterin työskentelytavassa

Tutkin opinnäytetyössäni millaisia erilaisia keinoja pukusuunnittelija voi hyödyntää roolihahmojen rakentamiseen prosessikeskeisessä ja aihelähtöisessä työskentelytavassa. Lähtökohtana ovat toimineet kokemani haasteet tekemieni esitysten pukusuunnitteluprosessien aikana. Keskeisimmäksi haasteeksi on noussut pukusuunnittelun perinteisten työvaiheiden yhdistäminen prosessikeskeiseen työtapaan. Sen ympärille nivoutuu pukusuunnittelun alaan keskeisesti liittyviä kysy- myksiä, joiden ratkaisuyritykset johdattelevat minut pohtimaan myös puvun materiaalisuuden merkitystä esiintyjän roolityössä ja katsojakokemuksessa.

Etsin vastauksia esittämiini kysymyksiin käymällä läpi kahden Teatterikorkeakoululla toteutetun harjoitustyön pukusuunnitteluprosesseja: Ei ihminen ole kovin järkevästi toiminut -esitys toteutettiin prosessikeskeistä työtapaa noudattaen ja Koira kuolee -esitys toteutettiin perinteisemmän tekstilähtöisen työskentelytavan mukaan. Jälkimmäisessä pukusuunnitteluprosessi lähenteli kuitenkin prosessikeskeistä työskentelytapaa. Työni reflektoinnin apuvälineinä hyödynnän prosessikeskeistä työskentelytapaa, pukusuunnittelijan ja esiintyjän välistä yhteistyötä, esiintyjän roolityötä, intuitiota ja puvun immersiivisiin ulottuvuuksiin liittyvää ja käsittelevää alan ammattilaisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja opinnäytetöitä.

Prosessikeskeiseen työskentelytapaan liittyvät avoimemmat ja ammatilliset rajat ylittävät työtavat mahdollistavat pukusuunnittelulliset keinot, joiden avulla pyrin tuomaan pukusuunnittelun orgaanisemmaksi osaksi esityksen ja roolihahmojen rakentamista. Pukusovitusten siirtäminen harjoitustilaan ja osaksi siellä tapahtuvaa toimintaa sekä peilittömyys ja pukuharjoitteet nostavat puvun muut kuin visuaaliset ominaisuudet suuremmalle huomiolle. Tämä korostaa myös puvun monitahoisuutta. Puvun kokemukselliset, emotionaaliset ja assosioivat vaikutukset yhdessä kehon aistien kanssa luovat vaikutelman ja kokemuksen puvusta. Kokemus voi jokaisen oman henkilökohtaisen kokemushistoriansa valossa ilmetä eritavoin. Työskentelymenetelmä tarjoaa pukusuunnittelijalle ja esiintyjälle perinteisen sovitushuoneessa käytävän keskustelun tilalle vaihtoehtoisen tavan keskustella roolihahmosta.

Opinnäytetyöni kirjoittamisen prosessilla on ollut minulle huomattava merkitys suunnittelijaidentiteettini hahmottelussa ja se on innoittanut minua mielekkäiden työtapojen kehittämiseen ja jo tehtyjen havaintojen jatkotutkimukseen. Toivon sen inspiroivan pukusuunnittelun alaa edustavaa lukijakuntaa kokeilemaan rohkeasti erilaisia vaihtoehtoisia pukusuunnittelun menetelmiä prosessikeskeisessä teatterissa.

Tallennettuna: