Haku

Korpimailla. Osa käsikirjoituksesta lokakuu 1942 Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1942-1943 Päiväkirjaa vuosilta 1942-1943

QR-koodi

Korpimailla. Osa käsikirjoituksesta lokakuu 1942 Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1942-1943 Päiväkirjaa vuosilta 1942-1943

Digitoitu dokumentti on kirjoitettu pieneen ruutulehtiöön, jossa on vaalean kellertävänruskeat kannet. Dokumentti sisältää osan novellin <em>Korpimailla</em> käsikirjoituksesta, osia <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> -teoksen käsikirjoituksesta sekä Haanpään sotamuistelmia, jotka on kirjoitettu novellien väliin. <br /><br />Novellissa <em>Korpimailla</em> korpeen raivataan sotatietä. Anna pelkää vanhan rauhan menneen, mutta isäntä Tuomas on tyytyväinen. Voittipa sodan kuka tahansa, tietä ei oteta häneltä pois. Annakin on tyytyväinen, kun siltä rintamalta ei tule huonoja uutisia, missä hänen poikansa, nuorempi Tuomas, on sotimassa. Novellin lopussa on otsikko "Korpimailla (jatko ja loppu)". <br /><br />Laajuus 5 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 13.10.1942<br />Julkaistu joululehdessä <em>Työn Joulu</em> (1942) ja kokoelmassa<em> Nykyaikaa</em> (Otava 1942), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Saksalainen kolonna on juuttunut mutaan, kunnes telaketjuvaunu kiskoo sen ja suomalaiskuormurit yli hankalampien paikkojen. Suomalaisauto, jossa on heinäkuorma, ottaa paikallisia ukkoja kyytiin. Tavallisesti puolessa vuorokaudessa huitaistu ajo kestää neljä vuorokautta. Romaanissa tämä episodi liittyy korpraali Korppiin ja se on alun perin kirjoitettu itsenäiseksi novelliksi. Haanpään omakohtaiseen kokemukseen perustuvassa tekstissä käytetään puhuttelumuotoa: "Ajattelit, että monta on syöty, mutta monta ei enää syödä!". <em>Yhdeksän miehen saappaat </em>-romaanissa teksti on muodossa: "Korpraali Korppi ajatteli..." (s. 357). Korppia koskevia kappaleita ja virkkeitä on lisätty julkaistuun romaaniin. <br /><br /><em>Keväisen sotatien</em> päiväkirjamuistiinpano (Hiltusenvaara 22.4.1942, Lonkka 25.4.1942) on julkaistu teoksessa <em>Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954</em> (Into 2016). Siinä mainitaan heinäkuorman päällä keikkuvat Suomussalmen ukot ja kuormurin ajurinkoppiin otetut tytöt. <br /><br />Laajuus 20 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 30.10.1942<br />Kertomus on julkaistu vuosijulkaisussa<em> Työnjuhla (1943). </em>Kohtaus sisältyy romaaniin<em> Yhdeksän miehen saappaat</em> (Otava 1945) ja on teoksessa <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989). <br /><br />Vanha Kustaa Teeriaho ajaa häkäpönttölinja-autolla kaupunkiin myymään tai vaihtamaan voikimpaleen ja pelkää jäävänsä kiinni. Teeriaho tapaa trokarin, jonka kanssa tekee vaihtokaupat: saa eukkonsa kirnuamaa voita vastaan tälle leninkikankaan ja lapsille verkaa. <br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 25.2.1943<br />Julkaistu nimellä <em>Kauppaa</em> ensimmäisen kerran sosiaalidemokraattien vappulehdessä <em>Kevätmyrsky</em> (1943), ilmestynyt myös teoksessa <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).<br /><br /><em>Joulu Jukolassa</em> -kertomuksen tapahtumapaikka on huoltokeskuksen aliupseerikämppä, jossa asuu seitsemän miestä. Yksikön yhteisen joulujuhlan jälkeen vietetään omaa joulua. Isolinnun ehdotuksesta pelataan korttia viinapullosta ja hän voittaa sen itselleen. Vääpeli Lipotin liittyy ryyppäämiseen hankittuan itselleenkin pullon. Isolintu avaa saamansa joululahjapaketin tuntemattomalle sotilaalle ja ryhtyy kirjoittamaan vastauskirjettä. Vääpeli Lipotin suree sitä, että Pietarin (Leningrad) motti ei ota lauetakseen. Hänellä olisi siellä vaimonsa kautta saatavia, peräti kaksi taloa.<br /><br />Laajuus 14 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 12.7.1943<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Työväen Joululehdessä</em> (1943), ilmestynyt teoksessa <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br /><em>Korpraali Isolintu ja Selänpään leski</em> tapahtuu yksikön kanttiinissa pidetyssä joulujuhlassa. Isolintu ja Nujunen keskustelevat sodan pitkittymisestä. Isolinnun mukaan Nujusen pitäisi maanviljelijänä iloita siitä, että valtio on vapauttanut hänet vastuksellisesta työstään ja antanut vieläpä ilmaisen ylöspidon. Luutnantti jakaa paketteja tuntemattomalle sotilaalle ja antaa Isolinnulle paksun lähetyksen. Näin alkaa Isolinnun ja Irja Kukkuran, Selänpään lesken kirjeenvaihto. Nimitys Selänpään leski sisältää humoristisen seksuaaliviitteen: niin kuin järvenselkä, naisellakin selkä päättyy johonkin. Kertomuksella ei ole otsikkoa ja se on kirjoitettu kahdessa osassa. <br /><br />Laajuus 10 ja 7 sivua<br />Ensimmäisen pätkän kirjoituspaikkaa ja -aikaa ei ole tiedossa, toisessa osassa merkintä Lonkka 28.7.1943<br />Julkaistu kokoelmassa <em>Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja</em> (Into 2014).<br /><br />Haanpää kertoo päiväkirjassa jatkosotansa alkuvaiheet ja yksikön asettumisen Lonkkaan. Haanpää voivottelee aivojensa tylsyyttä, joista ei nouse uusia aiheita, kunnes hän 8.5.1943 yksinäisellä mäenrinteellä keksii uudeksi aiheeksi kirjeitse naisseikkailuja hakevan sotilaan. Näin syntyi korpraali Isolintu. Aie oli kirjoittaa laajempi teos, ei pelkkiä novelleja, koska "Monet eivät ymmärrä lyhyitten juttujen erinomaisuutta". Lopulta aiheesta kehittyi yksittäisiä novelleja. Isolintu on Haanpään täysimittainen versio <em>Kunnon sotamies Svejkistä</em>. 18.2.1944 syntynyt idea kiertävistä saappaista ja siitä siinnyt sarja novelleja muodostivat lopulta yhtenäiseksi kirjoitetun romaanin, joka syrjäytti ajatuksen Isolintu-romaanista. <br /><br />Laajuus: Sotamuistelmia kuusi sivua; muistikirjaa kolmessa osassa yhteensä vähän toistakymmentä sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka joulukuu 1942 - kesäkuu 1943<br />Sotamuistelmat ja muistikirjajaksot on julkaistu teoksessa <em>Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954</em> (Into 2016). <br /><br />Muistivihkossa Haanpää on merkinnyt kuukauden väärin (VII), koska hän puhuu juhannuksena tulossa olevasta Pasi Jääskeläisen huvinäytelmän <em>Laivan kannella</em> ensi-illasta. <br /> Digitoidussa kirjekuoressa paikannimi on kirjoitettu väärin, kyseessä on Lonkka eikä Lonka. Lonkka oli myös runonlaulaja Martiska Karjalaisen kylä, mistä Haanpääkin mainitsee.

Tallennettuna: