Digitoitu dokumentti on vaaleankellanruskea keskikokoinen muistiinpanovihko, jonka kannessa merkintä "Valistus N:o 55" ja nimikirjaimet PH. Dokumentti on kirjoitettu suurimmaksi osaksi lyijykynällä, osin kosmoskynällä.  Dokumentti sisältää neljä novellikäsikirjoitusta ja osan romaanin <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> käsikirjoituksesta.<br /><br /><em>Korpraali Isolintu ja Selänpään leski</em> -novellissa Isolintu odottaa lomavuoroaan, kun Selänpään leski on kutsunut hänet luokseen. Isolinnun veijarimaisuuden takia lomaa ei myönnetä, kunnes hän sanoo luutnantille loma-anomuksen syyn. Maan väestöpolitiikasta innostunut upseeri myöntää loman oitis ja Isolintu tekee pitkän matkan Selänpään lesken luokse. Novellissa Haanpää rinnastaa tapansa mukaan luonnon voittoisan keväthyökkäyksen armeijan vastaaviin, jotka yleensä epäonnistuvat. Tekstin otsikko on alleviivattu: "Korpraali Isolintu (juttu jatkuu)". Ilmeisesti Haanpäällä oli aikomus jatkaa novellia Isolinnun ja lesken kohtaamisesta, mutta sitä ei käsikirjoituksesta löydy. Romaanin <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> kirjoittaminen syrjäytti hankkeen. Teksti on jatkoa digitoidussa dokumentissa <em>Korpimailla. Osa käsikirjoituksesta lokakuu 1942. Seitsemän miehen saappaat. Osa käsikirjoituksesta vuosilta 1942-1943. Päiväkirjaa vuosilta 1942-1943</em> olevalle katkelmalle.<br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 15.8.1943<br />Ilmestynyt kokoelmassa <em>Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja</em> (Into 2014). <br /><br /><em>Ministeri ja maaherra sivuuttavat korpraali Isolinnun tukikohdan</em> -novellissa teksti kuvaa asemasodan pitkäveteisyysttä vuodenaikojen vaihdellessa. Kahta siivilimiestä kuljettava auto pysähtyy vartiossa seisovan Isolinnun kohdalle kysyen, miten pojat tukikohdassa viihtyvät. Isolintu vastaa, että eihän tämä leipä niin leveä ole, vaan pitkä. Pian selviää että herrat olivat rintamaa tarkastamaan tulleet ministeri ja maaherra. <br /><br />Laajuus seitsemän sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 21.8.1943<br />Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa <em>Pohjolan Työn Joulu</em> (1943). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989). <br /><br /><em>Maailman äänet tulivat Kivelän korpimökkiin</em> -novellissa korpimökkiläiset Kusti ja Liisa ovat raivanneet korpeen pientilan ja onnistuneet parhaiten pirttiviljelyssä. Vanhimmat lapset ovat jo lähteneet maailmalle. Kolme vuotta omilla teillään ollut Neeri saapuu kotiinsa jouluaattona tuoden mukanaan radion. Radiosta kuuluu taianomaisia ääniä kuten kirkonmenoja, musiikkia ja vieraskielistä puhetta. Tämä on Kivelän mökin historian suurimpia tapauksia.<br /><br />Laajuus 10 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.9.1943<br />Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa <em>Aseveljen Joulu</em> (1943). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).<br /><br />Korpraali Isolintu on jouluna lomalla jossakin pohjoisen kaupungissa. Isolintu tapaa aseveljensä, kapteeni Nokkasen, kaksikko juopottelee ja lopulta Isolintu heitetään kapakasta ulos. Ulkona vanhempi rouvashenkilö pelastaa Ilolinnun joutumiselta putkaan ja vie tämän kotiinsa. Isolintu viettääkin joulunpyhät rouvan kanssa, käy teatterissa ja kävelyllä, mutta kyllästyy ja on loman loppuessa tyytyväinen, kun pääsee takaisin yksikköönsä. Suuresta ikä- ja luokkaerosta johtuen heidän välilleen ei synny eroottista suhdetta. Hyväntekeväisyys on rouvan lahja "tuntemattomalle sotilaalle", sotivalle armeijalle.<br /><br />Katkelmalla ei ole otsikkoa. <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> -romaanissa Haanpää on korvannut Isolinnun korpraali Korpilla, kapteeni Nokkasen Nenäsellä ja muuttanut loman ajankohdan joulusta pääsiäiseksi. Koska Isolintu on romaanissa sivuhenkilö, Haanpää sijoitti tämän decameronelaisen seikkailun Korpin kokemukseksi. Muuten teksti on kutakuinkin identtinen. Romaanin ensipainoksessa 1945 episodi on sivuilla 104-115.<br /><br />Laajuus 25 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 2.10.1943<br /> Ilmestynyt teoksessa <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> (Otava 1945), julkaistu teoksessa <em>Kootut teokset 8 </em>(Otava 1989), <br /><br />Novellissa <em>Lapukkalaiset</em> Lapukan ukko tulee 70 kilometrin päässä olevasta korpimökistään kirkonkylään ja ihmettelee suuren maailman ja modernisaation komeutta. Palattuaan mökkiinsä ukko kuulee, että partisaanit ovat iskeneet naapurikylään ja surmanneet sen asukkaat ja polttaneet talot. Niinpä Lapukan ukon oma kylä käsketään evakuoida. Ukko jää kuitenkin muorinsa kanssa piileskelemään mökkiinsä. He eivät välitä, vaikka kuolisivat, ainakin he saisivat olla lehmänkantturoineen kotona. <br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 28.10.1943<br />Novelli on julkaistu ensimmäisen kerran nimellä <em>Lapukkalaiset eivät lähteneet</em> julkaisussa<em> Liiketyöläinen</em> (12/1943). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989). <br /><br />Novelli <em>Hiljainen kenttävartio</em> kuvaa kenttävartion yksinäisyyttä keskellä suuria salomaita. Kerran viikossa tuleva muonakaravaani todistaa, että miehet sentään kuuluvat sotivaan armeijaan. Vartion esimies luutnantti Purnu ja sotamies Lippo istuvat kaiken vapaa-aikansa shakkilaudan ääressä. Eristyneisyys saa miehissä aikaan jopa mielenterveydellisiä oireita. Välillä Lippo siirtää Purnun huomaamatta nappuloita vastoin sääntöjä. Esimies suuttuu tästä ja lyö nappulat hajalle, mutta leppyy pian ja peli jatkuu. Lippo on sittenkin ainoa, joka hänen lisäkseen osaa pelin säännöt. <em>Yhdeksän miehen saappaat</em> - teoksessa Haanpää on muuttanut Lipon korpraali Korpiksi ja liittänyt episodin tämän vaiheisiin.<br /><br />Laajuus 14 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 6.1.1944<br />Julkaistu novellina<em> Suomen Kuvalehdessä</em> (8/1944). Katkelma on teoksessa<em> Yhdeksän miehen saappaat</em> (Otava 1945), julkaistu teoks<em>essa Kootut teokset 6 </em>(Otava 1989).