Liikuntakoulutus on osa sotilaskoulutusta. Sillä nähdään olevan suuri rooli myös yhteiskunnallisesti, sillä Puolustusvoimat mainostaa olevansa ”Suomen suurin kuntokoulu”. Liikuntakoulutuksen onnistumista ja siihen suhtautumista mitataan varusmiesten loppukyselyillä, mutta henkilökunnan mielipiteitä liikunnasta kuullaan harvoin. Puolustusvoimissa on nähty tarpeelliseksi selvittää, kuinka henkilökuntaan kuuluvat miessotilaat suhtautuvat liikuntaan ja fyysiseen kuntoon. Tämän lisäksi liikuntasosiologian ja -kasvatuksen tutkimus Puolustusvoimissa on ollut viime vuosina vähäistä, joten tämä tutkielma vastaa myös liikuntasosiologian ja -kasvatuksen tutkimuksen tarpeeseen Puolustusvoimissa. Tässä tutkielmassa tutkitaan miessotilaiden mielipiteitä kuntotesteistä ja sotilaiden kuntovaatimuksista tasa-arvon ja rekrytoitumisen näkökulmista. Tutkielma kuvaa miessotilaiden mielipiteitä myös viikkoliikunnasta, fyysisestä kunnosta ja liikunnasta yleensä. Tutkielma on fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen nojaava ja sen aineisto on kerätty kyselyllä. Kyselyyn vastattiin Webropol-ohjelmassa. Numeraaliset vastaukset on aiemmin analysoitu toisessa opinnäytteessä ja tässä tutkielmassa keskityttiin avoimiin vastauksiin. Avoimia vastauksia kertyi kaikkiaan 2 918. Avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavasti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, joka suoritettiin teemoittelemalla. Liikunnalla todettiin olevan yhteys terveyteen ja sen todettiin ylläpitävän henkistä työkykyi-syyttä. Moni vastaaja suhtautui liikuntaan myönteisesti ja perusteli liikunnan tarpeellisuutta lain ja asetusten velvoitteilla. Poikkeavissa vastauksissa liikunnan vähäisyyttä ja negatiivista suhtautumista siihen selitettiin muun muassa arvovalinnoilla. Kuntotestejä kritisoitiin ja niiden toivottiin uudistuvan. Nykyiset testit mittaavat vastaajien mielestä vääriä asioita ja niitä pidettiin osin uhkana terveydelle. Kuntotesteihin toivottiin lisäksi tasa-arvoa. Vastaajien mielestä kuntotestien rajat tulisi olla yhtenevät sekä miehille että naisille. Kuntovaatimusten tulisi olla tehtäväkohtaisia, ja niiden toteutumista tulisi seurata tarkemmin sekä puuttua tehokkaammin epäkohtiin. Viikkoliikunta koettiin erittäin hyväksi ja sitä toivottiin enemmän. Viikkoliikunnan todettiin olevan tärkeä osa fyysisen kunnon ylläpitämistä. Johtopäätöksinä todetaan, että miessotilaat suhtautuvat pääosin positiivisesti liikuntaan ja fyysiseen kuntoon. Miessotilaat kokivat, että Puolustusvoimien liikuntakokonaisuudessa on kehitettävää. Tulevaisuudessa tulisi pohtia entistä enemmän fyysisen aktiivisuuden lisäämisen keinoja myös kantahenkilökunnan keskuudessa sekä liikuntakulttuurin kehittämistä Puolustusvoimissa. Tämän tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että Puolustusvoimien liikuntajärjestelmää ohjaavien asiakirjojen ja käytännön välillä on edelleen kuilu, joka tulisi täyttää. Tämä muodostaa mielenkiintoisia jatkotutkimustarpeita liikuntakasvatuksen ja -sosiologian näkökulmista.