Hybridisodankäynti nousi keskustelun aiheeksi Suomessa vuonna 2014 Ukrainan kriisin muututtua sodaksi. Sen jälkeisissä selonteoissa hybridisodankäynti on esitetty turvallisuusuhkana Suomelle. Samanaikaisesti hybridisodankäyntiä on käytetty monin tavoin julkisessa keskustelussa ja jopa kiistelty käsitteen merkityksestä. Tutkielman tavoitteena on luoda ymmärrys ilmiöstä käsitteen takana ja esittää sen erilaiset tulkinnat. Ymmärryksen ja tulkintojen myötä kyetään luomaan käsitys siitä ja sen käytön merkityksistä. Näin ollen tutkielman päätutkimuskysymykseksi muodostui ”mitä hybridisodankäynti on?”.

Tutkielma oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusmenetelminä käytettiin käsiteanalyysiä ja sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto koostui kirjallisuudesta, artikkeleista ja tutkimuksista. Tutkielmassa luotiin teoreettinen viitekehys hybridisodankäynnin eri näkökulmista, sodan ja sodankäynnin teoreettisesta tausta sekä sodankäynnin eri tasoista. Sen jälkeen tutkielmassa tutkittiin hybridisodankäynnin käsitteen käytön historiaa ja merkityksiä. Sen avulla luotiin ymmärrys siitä, miksi käsitettä on käytetty. Viimeisimpänä tutkittiin hybridisodankäynnin eri tulkintoja, minkä avulla syvennettiin ymmärrystä käsitteen laaja-alaisista tulkinnoista.

Termin hybridisodankäynti historia on lyhyt ja se on ollut esillä vasta 2000-luvulla. Aluksi termi liittyi vain aseelliseen voimankäyttöön sekä tavanomaisen ja epätavanomaisen sodankäynnin sekoittumiseen. Nyt hybridisodankäynti sisältää huomattavasti laajemman merkityksen. Hybridisodankäyntiä on tulkittu monin eri tavoin. Merkittävästi lisäarvoa tuo sen rinnas-taminen venäläiseen uuden sukupolven sodankäyntiin sekä suurvaltapolitiikkaan. Uuden su-kupolven sodankäynti on sodan kuva. Hybridisodankäynti voidaan myös nähdä sellaisena, aikalaiskuvauksena, vaikka siinä on ajasta aikaan säilyviä ominaisuuksia.

Tämän tutkielman perusteella hybridisodankäynti on vaikuttamisen välineiden ja keinojen yhdistämistä valtioiden, instituutioiden ja yhteiskuntien rikkomiseksi. Sen seurauksena rauhan ja sodan välinen raja hämärtyy, ja hyökkäyksen kohteena olevan päätöksenteko vaikeutuu. Käsitettä on käytetty vain vihollisen toiminnan kuvaamiseen, vaikka sillä kyettäisiin kuvaamaan myös omia menetelmiä. Hybridisodankäynnillä on haluttu kuvata uutta vihollista tai uudenlaista uhkakuvaa, mikä on aiheuttanut käsitteen kontekstisidonnaisuuden. Käsitteen sisältämä tärkein ilmiö on vaikuttamisen välineiden ja keinojen yhdistäminen valtioiden, insti-tuutioiden sekä yhteiskuntien rikkomiseen. Keinojen ja välineiden yhdistäminen ilmiönä näyt-täisi kuitenkin olevan kontekstista riippumaton.