Tiedustelulainsäädännön muutosten tuoma mahdollisuus toteuttaa henkilötiedustelua ulkomailla tuo Puolustusvoimille ja muille viranomaisille uusia haasteita. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä elisitaation käsitteellä tarkoitetaan henkilötiedustelun kontekstissa. Elisitaatio on vuorovaikutuksessa tapahtuvaa henkilötiedustelun tiedonhankintaa. Siitä ei ollut kuitenkaan yhtenäistä määritelmää suomenkielisessä tutkimuksessa. Tästä syystä tutkimuksen tutkimusongelmana oli ”Mitä elisitaation käsitteellä tarkoitetaan henkilötiedustelun tiedonhankinnan kontekstissa?”

Tutkielma oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin käsiteanalyysiä. Analyysin tavoitteena on luoda yhteinen määritelmä käsitteelle. Käsiteanalyysin tuloksena saadut operationaalinen määritelmä, luettelo ominaispiirteistä sekä ennakkoehdoista luovat erinomaisen pohjan uuden mittausvälineen kehittämiseen. Tutkielman aineistona käytettiin valmiita aineistoja ja analyysiä tuettiin puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla.

Tutkielman keskeisinä tuloksina ovat käsitteen kriittiset ominaispiirteet. Tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston perusteella ominaispiirteet voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: tavoitteet ja keinot. Elisitaation tavoitteellisina ominaispiirteinä oli tämän tutkimuksen mukaan tietotarpeen peittäminen, annetun uuden tiedon määrän aliarviointi sekä tiedustelukysymykset. Keinoina oli vastavuoroisuus, kontrolli, joustavuus sekä suostuttelu.

Tämän tutkimuksen aineiston perusteella voidaan päätellä, että henkilötiedustelun vuorovaikutukseen perustuva tiedonhankinta tulisi jakaa menetelmiin ja tekniikoihin. Menetelminä ovat kuulustelu, haastattelu sekä keskustelu. Vuorovaikutukseen perustuvia tekniikoita edellä mainituissa tiedonhankinnan menetelmissä voidaan käyttää esimerkiksi elisitaatiotekniikoita tai ”direct appoach” -tekniikkaa.