Tutkimus laadittiin määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimus toteutettiin järjestämällä empiirinen kognitiivista toimintakykyä mittaava koeasetelma. Tutkimukseen osallistui koehenkilöinä 23 nuorta miespuolista sotilasta. Koehenkilöt suorittivat tablettitietokoneilla kognitiivista kapasiteettia mittaavia kokeita ja vastasivat subjektiivista kognitiivista kuormittavuutta mittaaviin kyselyihin kolmessa eri ääniympäristössä: ilman taustaääntä, jatkuvan taustaäänen kanssa ja epäjatkuvan taustaäänen kanssa. Testattavat äänihäirinnän ominaisuudet olivat 7000Hz taajuinen n.60 - 70 dB SPL jatkuva ja epäjatkuva ääni. Hypoteesina oli, että testitulokset ovat parhaat ilman taustaääntä, huonommat jatkuvan taustaäänen kanssa ja kaikkein huonoimmat epäjatkuvan taustaäänen kanssa.

Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkittäviä eroja subjektiivisessa kuormittavuudessa ja kokemuksissa verrattaessa äänihäirintätilannetta tilanteisiin ilman häirintä-ääntä. Kognitiivista kapasiteettia mittaavien kokeiden tuloksissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja äänihäirinnän vaikutuksesta. Testitulokset tukivat tutkijan hypoteesia siitä, että kognitiivinen kuormittavuus lisääntyy äänihäirinnän vaikutuksen alaisena. Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin äänihäirinnällä olevan negatiivinen vaikutus nuorten sotilaiden kognitiiviseen toimintakykyyn.