Tutkielman keskeinen aihepiiri on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö tapauksissa, joissa valtion viranomaisen on epäilty voimankäytöllään loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamia perusoikeuksia. Tutkielma sijoittuu kansainvälisen oikeuden alalle ja edustaa kansainvälistä oikeuspositivismia. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on hyödynnetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen virallista sopimusversiota sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja perusteluineen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta on tutkittu laajasti eri näkökulmista, vaihdellen valtioiden ihmisoikeustilanteen tutkimuksesta yksittäisen ihmisoikeussopimuksen artiklan tulkintaan liittyvään tutkimukseen. Viranomaisten voimankäyttöä on tutkimuksellisesti käsitelty eniten opinnäytteiden tasolla ja pääsääntöisesti kansallisesta näkökulmasta. Tutkielma kartoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintoja tapauksissa, joissa epäilty ihmisoikeusloukkaus on suoraa seurausta viranomaisen voimankäytöstä. Tutkielma koostuu johdannosta, metodologialuvusta, kahdesta teorialuvusta, oikeustapaustarkastelusta ja johtopäätöksistä. Tarkasteluun valikoitui neljä oikeustapausta, joista jokaisessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi viranomaisten voimankäytön ja kohdehenkilön kuoleman suhdetta. Tapauksista koostettiin niiden tosiseikasto, osapuolten argumentit, tuomioistuimen perustelut sekä esitettiin erillisiä huomioita, kuten tuomareiden eriäviä mielipiteitä. Johtopäätöksinä tutkielmassa syntyi useita havaintoja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Valtioiden on noudatettava sopimusvelvoitteitaan rajatusti myös oman valtionsa rajojen ulkopuolella, mikäli kohdealueen tai -henkilön voidaan katsoa kuuluneen sopimusvaltion lainkäyttövaltaan. Viranomaisten toiminnan arvioinnissa korostuu suunnittelun merkitys. Suunnittelussa on otettava huomioon koko operaation kaari toimintavaihtoehtojen pohdinnasta aina jälkitoimiin asti. Jälkitoimien osalta tuomioistuin korostaa lääkintä- ja pelastustoiminnan suhteuttamista operaation riskiarvioon. Viranomaisten voimankäytön seurauksena syntyneet kuolemantapaukset on tutkittava tehokkaasti ja puolueettomasti. Parhaiten voimakeinoja käyttänyt viranomainen voi tukea tutkintaa tallentamalla huolellisesti operaation suunnitteluun ja toteutukseen liittyvän materiaalin. Jatkotutkimustarpeeksi muodostui ekstraterritoriaalisen soveltamisen mahdollisuus tuomioistuimessa, viranomaisten voimassa olevien ohjeiden vertaaminen tuomioistuimen vaatimuksiin sekä sopimusvelvoitteiden rajoittaminen hätätilan aikana.