Glimsin pihapiirissä on kaksi yhtä suurta asuinrakennusta. Alkuperäisessä asussaan ne olivat molemmat matalahkoja talonpoikaisia hirsirakennuksia. Glims on kuitenkin eräänlainen talonpoikaistalon ja pienen kartanon välimuoto. Säätyläisrakentamisesta lainattuja piirteitä on mm. rakennusten sommittelu niin, että avointa pihaa reunustaa kolmelta sivulta päärakennus (nyk. toimistorakennus) ja sen suhteen lähes symmetrisesti sijoitetut ”siipirakennukset” (nykyinen tuparakennus ja luhtirivi). Pihan neljäs sivu on avoin. Myös asuinrakennusten pohjakaava poikkeaa yleisesti käytetystä paritupatyyppistä. Molemmissa on talon suurin huone, tupa tai sali, rakennuksen keskellä, ja kamarit ovat sen molemmin puolin (ns. keskeissalityyppi). Samanlainen pohjakaava oli mm. Espoon 1700-luvun puolivälissä valmistuneessa pappilassa, ja se yleistyi nopeasti säätyläistaloissa.
Glimsin asuinrakennukset on ajoitettu puulustomenetelmällä. Päärakennuksen runko on rakennettu vuonna 1790. Tuparakennus on todennäköisesti rakennettu vuonna 1815. Päärakennus sai nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun lopulla, kun ulkoseiniä ja kattoa korotettiin ja talo sai uuden uusrenessanssityylisen kuistin sekä koristelun.
Kun kestikievari oli viimeisen kerran Glimsissä 1891-1900 toimi tuparakennus varsinaisena kievarina ja päärakennus asuntona. Kyytipojat asuivat tuparakennuksen tuvassa ja matkustajat ns. salikamarissa. Myös Espoon nimismies asui Glimsissä ainakin 1890-luvun alussa.
Kun Glims muutettiin museoksi 1958, tehtiin molemmissa rakennuksissa huomattavia muutoksia. Tuparakennus ”tyylientisöitiin” ja sen itäsivulla ollut uudehko, suuri umpikuisti purettiin. Myös länsisivun umpikuisti korvattiin uudella avokuistilla, jonka malli saatiin Espoon pappilasta. Tuvasta poistettiin mm. puupaneloinnit ja sisäseinät jätettiin hirsipintaisiksi. Päärakennus peruskorjattiin suhteellisen kovakätisesti ja mm. uunit purettiin. Molemmat rakennukset punamullattiin uudelleen.
Glims on taloryhmänä ja museonakin poikkeuksellinen sikäli, että asuinrakennusten lisäksi lähes kaikki tilanhoitoon liittyvät vanhat talousrakennukset ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan. Vain tallin vieressä, pääty tielle päin, sijainnut 20 lehmän navetta on tällä vuosisadalla purettu. Myös alkuperäinen riihi on hävinnyt ja sen lähelle on siirretty Snällbackan torpan riihi.