Demokratisoituminen ja valtaresurssit 1850-2000 (1979–2003)
Demokratisoituminen ja valtaresurssit 1850-2000 (1979–2003)
Aineisto on (A) vapaasti käytettävissä ilman rekisteröitymistä (CC BY 4.0).
Tietoarkiston ja aineiston luovuttajan tekemän sopimuksen mukaisesti.
Aineistoon ja sen tekijöihin tulee viitata asianmukaisesti kaikissa julkaisuissa ja esityksissä, joissa aineistoa käytetään. Tietoarkiston antaman malliviittaustiedon voi merkitä lähdeluetteloon sellaisenaan tai sitä voi muokata julkaisun käytäntöjen mukaisesti.
Viitetiedot julkaisuista, joissa aineistoa on käytetty, toimitetaan Tietoarkiston asiakaspalveluun asiakaspalvelu.fsd@tuni.fi.
Tämä laaja pitkittäisaineisto on tulosta professori Tatu Vanhasen pitkäaikaisesta valtioiden demokratisoitumista ja valtaresursseja koskevasta tutkimustyöstä. Kansainvälinen tiedeyhteisö tuntee aineiston myös nimellä Vanhanen's Index of Power Resources. Erilaisista kirjallisista lähteistä kootut tiedot on aiemmin julkaistu viiden eri teoksen liitteinä. Teokset on lueteltu alla kohdassa lähdeaineistot. Näissä teoksissa käytetyt numerotietojen alkuperäiset lähteet on koottu taustatietoa-dokumenttiin. Vanhanen jakaa aineistonsa muuttujat kahteen eri pääryhmään. Ensimmäinen ryhmä on demokratian mittarit (Measures of Democracy), jossa on kolme muuttujaa. Toista ryhmää hän kutsuu resurssien jakautuneisuuden mittareiksi (Measures of Resource Distribution). Demokratian mittarit -ryhmään kuuluvat kilpailullisuus (Competition), osallistuminen (Participation) ja demokratisoitumisindeksi (Index of Democratization). Kilpailullisuuden arvot saadaan, kun vähennetään suurimman puolueen saama kannatusprosentti sadasta. Kannatusprosentti on laskettu puolueen saamista äänistä tai paikoista parlamentissa ja/tai voittaneen presidenttiehdokkaan ääniosuudesta. Osallistuminen muodostuu äänestysaktiivisuudesta vaaleissa ja kansanäänestyksien lukumäärästä. Osavaltion sisäinen kansanäänestys nostaa muuttujan arvoa yhdellä prosenttiyksiköllä ja koko valtion käsittävä kansanäänestys nostaa sitä viidellä prosenttiyksiköllä. Muuttujan yläraja on 70 prosenttia. Demokratisoitumisindeksi saadaan jakamalla osallistumisen ja kilpailullisuuden tulo sadalla. Resurssien jakautuneisuutta mitataan kuudella muuttujalla: 1) Kaupunkiväestön osuus (%) koko väestöstä; 2) Agraariväestöön kuulumattomien osuus (%) (Non-Agricultural Population). Saadaan vähentämällä agraariväestöön kuuluvien osuus sadasta; 3) Opiskelijoiden määrä (Students). Muuttuja kertoo kuinka monta opiskelijaa maassa on 100000 henkeä kohden. Opiskelijaksi luetaan yliopistoissa, korkeakouluissa tai vastaavissa oppilaitoksissa opiskelevat. Opiskelijoiden osuus (Students %) lasketaan kahdella tavalla. Ennen vuotta 1988 opiskelijoiden määrä -muuttujan arvo 1000 vastaa 100 prosenttia. Vuosina 1988 ja 1998 samaisen muuttujan arvo 5000 vastaa 100 prosenttia; 4) Lukutaitoisia (Literates %) lasketaan prosentteina aikuisväestöstä; 5) Perhetilojen osuus (Family Farms %) on perhetilojen yhteenlaskettu pinta-ala koko viljelypinta-alasta tai maatilojen kokonaisalasta prosentteina; (6) Ei-agraaristen taloudellisten resurssien jakautuneisuuden aste (Degree of Decentralization of Non-Agricultural Economic Resources). Muuttuja on laskettu 1970-luvulta alkaen. Edellisistä kuudesta muuttujasta on muodostettu kolme uutta muuttujaa. 1) Ammattien monialaistumisen indeksi (Index of Occupational Diversification) saadaan laskemalla kaupunkiväestön ja agraariväestöön kuulumattomien osuuden aritmeettinen keskiarvo. 2) Henkisen pääoman jakautuneisuuden indeksi (Index of Knowledge Distribution) on lukutaitoisten prosenttiosuuden ja opiskelijoiden prosenttiosuuden aritmeettinen keskiarvo. 3) Taloudellisten valtaresurssien jakautuneisuuden indeksi (Index of Distribution of Economic Power Resources) saadaan, kun ensiksi kerrotaan perhetilojen osuus agraariväestön osuudella. Sitten kerrotaan ei agraaristen taloudellisten resurssien jakautuneisuuden aste agraariväestöön kuulumattomien osuudella. Lopuksi nämä kaksi tuloa lasketaan yhteen. Edellä mainituista muuttujista on muodostettu edelleen kaksi uutta muuttujaa. Ensimmäinen on valtaresurssi-indeksi (Index of Power Resources), joka saadaan jakamalla 10000:lla ammattien monialaistumisen, henkisen pääoman jakautuneisuuden ja taloudellisten valtaresurssien indeksien tulo. Toinen muuttuja on viiden (1970-luvulta lähtien kuuden) selittävän muuttujan keskiarvo. Siinä lasketaan muuttujien 1-6 aritmeettinen keskiarvo. Tämä eroaa valtaresurssi-indeksistä siten, että yhden muuttujan pieni arvo ei pudota koko muuttujan arvoa kovin paljoa.
Konteksti/rakenne | ||||
---|---|---|---|---|
|
||||
Aineistotyyppi | ||||
Tutkimusdata | ||||
Tunnisteet | ||||
FSD1216 |
||||
Tekijät | ||||
|
||||
Aiheet | ||||
|
||||
Aika | ||||
1979–2003 1979–2003 |
||||
Käyttöoikeudet | ||||
Aineisto on (A) vapaasti käytettävissä ilman rekisteröitymistä (CC BY 4.0). Tietoarkiston ja aineiston luovuttajan tekemän sopimuksen mukaisesti. Aineistoon ja sen tekijöihin tulee viitata asianmukaisesti kaikissa julkaisuissa ja esityksissä, joissa aineistoa käytetään. Tietoarkiston antaman malliviittaustiedon voi merkitä lähdeluetteloon sellaisenaan tai sitä voi muokata julkaisun käytäntöjen mukaisesti. Viitetiedot julkaisuista, joissa aineistoa on käytetty, toimitetaan Tietoarkiston asiakaspalveluun asiakaspalvelu.fsd@tuni.fi. |
||||
Muut nimekkeet | ||||
Democratization and Power Resources 1850-2000 |
||||
Liittyvät paikat | ||||
Arabiemiirikunnat Afganistan Antigua ja Barbuda Albania Armenia Angola Argentiina Itävalta Australia Azerbaidzan Bosnia ja Hertsegovina Barbados Bangladesh Belgia Burkina Faso Bulgaria Bahrain Burundi Benin Brunei Bolivia Brasilia Bahama Bhutan Botswana Valko-Venäjä Belize Kanada Kongo (Zaire) Keski-Afrikan tasavalta Kongo (Brazzaville) Sveitsi Norsunluurannikko (Côte d'Ivoire) Chile Kamerun Kiina Kolumbia Costa Rica Tsekkoslovakia Kuuba Kap Verde Kypros Tsekki Länsi-Saksa Saksa Saksan demokraattinen tasavalta Djibouti Tanska Dominica Dominikaaninen tasavalta Algeria Ecuador Viro Egypti Eritrea Espanja Etiopia Suomi Fidzi Mikronesia Ranska Gabon Iso-Britannia Grenada Georgia Ghana Gambia Guinea Päiväntasaajan Guinea Kreikka Guatemala Guinea-Bissau Guyana Honduras Kroatia Haiti Unkari Indonesia Irlanti Israel Intia Irak Iran Islanti Italia Jamaika Jordania Japani Kenia Kirgisia Kambodza Kiribati Komorit Saint Kitts ja Nevis Pohjois-Korea Etelä-Korea Kuwait Kazakstan Laos Libanon Saint Lucia Sri Lanka Liberia Lesotho Liettua Luxemburg Latvia Libya Marokko Moldova Madagaskar Marshallinsaaret Makedonia Mali Myanmar (Burma) Mongolia Mauritania Malta Mauritius Malediivit Malawi Meksiko Malesia Mosambik Namibia Niger Nigeria Nicaragua Alankomaat Norja Nepal Uusi-Seelanti Oman Panama Peru Papua-Uusi-Guinea Filippiinit Pakistan Puola Portugali Paraguay Qatar Romania Venäjä Ruanda Saudi-Arabia Salomonsaaret Seychellit Sudan Ruotsi Singapore Slovenia Slovakia Sierra Leone Senegal Somalia Serbia Suriname São Tomé ja Prínsipe Neuvostoliitto El Salvador Syyria Swazimaa Tsad Togo Thaimaa Tadzikistan Turkmenistan Tunisia Tonga Turkki Trinidad ja Tobago Taiwan Tansania Ukraina Uganda Yhdysvallat Uruguay Uzbekistan Saint Vincent ja Grenadiinit Venezuela Vietnam Länsi-Samoa Vanuatu Jemen Jugoslavia Etelä-Afrikka Sambia Zimbabwe |