Keskuskatu 6, Kaivokatu 8 sekä Tallbergin liiketalon tontti (Aleksanterinkatu 21) olivat 1900-luvun alussa Julius Tallbergin omistuksessa. Tallbergin ajatuksena oli rakentaa kortteliin uudenaikainen liiketalo sekä Aleksanterinkadulta Kaivokadulle ulottuva kauppakäytävä. Hän kehitti suunnitelmaa yhdessä Eliel Saarisen kanssa. Korttelin ensimmäinen, kolmesta toisiinsa liitetystä sisäpihasta koostuva kauppakäytävä valmistui vuonna 1910. Siitä muodostui suosittu kulkureitti rautatieaseman ja 1930-luvulla valmistuneen Stockmannin tavaratalon välille. Viidenkymmenen vuoden kuluttua käytävää ympäröivien rakennusten todettiin kuitenkin olevan teknillisesti, toiminnallisesti ja kaupallisesti vanhentuneita. City-Centerin yleissuunnittelu käynnistettiin vuonna 1958 tonttien omistajien Tallbergin, Helsingin Osakepankin (HOP) ja Valtion rautateiden (VR) toimesta. Tarkoituksena oli koko korttelin käsittävän, ulkoisesti yhtenäisen, mutta eri taloyhtiöistä muodostuvan kokonaisuuden rakentaminen. Suunnittelutehtävä annettiin arkkitehti Viljo Revellille, joka paraikaa työskenteli Torontossa kaupungintalosuunnitelmiensa parissa. Ensimmäiset, Torontosta käsin laaditut suunnitelmat valmistuivat vuonna 1960. Pääsuunnittelijoina toimivat Viljo Revell ja Heikki Castrén, mutta ensimmäisten luonnosten laatimiseen osallistuivat myös Bengt Lundsten ja Seppo Valjus. Hotelli Palacessa tammikuussa 1960 pidetyssä esittelytilaisuudessa nähtiin kaksi erilaista vaihtoehtoa korttelin uudelleenrakentamiseksi. Vaihtoehdossa B oli Keskuskadun ja Kaivokadun kulmatontille hahmoteltu hotellikäyttöön tarkoitettua tornitaloa. Tilaajat valitsivat jatkotyöstettäväksi vaihtoehdon A, sillä se vastasi paremmin tilaajien yhteisiä intressejä. Suunnitelmassa esitettiin koko korttelin puolikkaan uudelleenrakentamista Kaivotalon viereisestä tontista alkaen Kaivokadun, Keskuskadun ja Aleksanterinkadun vartta aina Vanhalle ylioppilastalolle saakka. Jatkotyöstetty suunnitelma hyväksyttiin kesäkuussa 1960, jonka jälkeen hanketta varten haettiin asemakaavan muutosta. Sitä tarvittiin mm. katualueelle työntyville paikoitustasolle ja ajorampeille, tonttirajojen muutoksille sekä Kaivokadun ja Keskuskadun kulmassa olleen viisteen poistamiselle. Myös viiden kellarikerroksen rakentamista varten tarvittiin erityislupa, sillä voimassa olleen rakennusjärjestyksen mukaan kellaritiloja sai rakentaa enintään kuuden metrin syvyyteen, kun taas City-Centerissä Kaivokadun puolelle jouduttiin rakentamaan 14 metrin syvyyteen ulottuva patolevy pohjavesitason säilyttämiseksi. Revell itse joutui olemaan suunnitteluaikana paljon poissa Suomesta, joten käytännön vastuun jatkosuunnittelutyöstä kantoi Castrén. Viljo Revell kuoli marraskuussa 1964, jonka jälkeen suunnittelutyötä jatkoi Arkkitehtitoimisto Heikki Castrén & Co. Rakennesuunnitelmat laati Insinööritoimisto Magnus Malmberg. City-Center rakennettiin paikalle, jolla aiemmin sijaitsivat F. A. Sjöströmin ja Theodor Höijerin suunnittelema, vuonna 1878 valmistunut rautatiehenkilökunnan rakennus, sittemmin Suojeluskuntain kauppa Oy:n eli Skohan talo (Kaivokatu 6), Selim A. Lindqvistin suunnittelema, vuonna 1904 valmistunut yksikerroksinen basaarirakennus (Keskuskatu 8) sekä vuonna 1909 valmistunut, Eliel Saarisen suunnittelema Tallbergin liiketalo (Kaivokatu 8). City-korttelin ensimmäiseen rakennusvaiheeseen kuului Kaivokadun ja Keskuskadun puolella sijaitsevien Tallbergin tonttien ja ns. Skohan kulman uudelleenrakentaminen. Skohan talon purkaminen tapahtui vuonna 1964, mistä muodostui pian kaupunkia paljon puhuttanut kulttuuriskandaali. Pohjarakennus- ja patoseinätöiden valmistuttua varsinaiset rakennustyöt alkoivat loppuvuodesta 1965. Urakkakilpailun perusteella rakentamistyöt annettiin Keskuskatu 6:n ja Kaivokatu 8:n osalta Otto Wuorio Oy:lle ja Kaivokatu 6:n osalta KK:n insinööriosastolle. Kaivokadun tunnelin urakoitsijaksi tuli Otto Wuorio Oy. Harjakorkeuden ensimmäisenä saavutti Kaivokatu 8. City-Center valmistui kolmen tontin laajuisena huhtikuussa 1967, ja Asematunneli valmistui myöhemmin samana vuonna. Tallbergin liiketalo Aleksanterinkatu 21:ssa sekä Hermeksen talo (Keskuskatu 4) jäivät vielä odottamaan myöhempää rakennusvaihetta, joka näin suunnitellussa muodossaan jäi kuitenkin toteuttamatta. City-Centerin rakennuksessa näkyivät Revellin arkkitehtuurille ominaiset piirteet, kuten muotokielen horisontaalisuus, julkisivujen tasajako, yksityiskohtien niukat muodot ja rakenteellisuus. Esimerkiksi liikekerroksissa betonirungon sileävalettu pinta oli alkujaan jätetty lähes kauttaaltaan näkyviin. City-Centerin aikalaisia Revellin tuotannossa ovat mm. Vaasan Revellcenter (1962) ja Turun KOP:n kolmio (1964). Uuden toimisto- ja liiketalon tilaohjelma oli Revellille tyypillinen, mutta yleisesti ottaen poikkeava, sillä alimmissa kerroksissa sijaitsevien liiketilojen ja näiden päällä sijaitsevan itsenäisen toimistotalon väliin jäi avoin, paikoitustilaksi tarkoitettu kerros. Olennainen osa rakennuksen arkkitehtuuria olivat Keskuskadun puolelle sijoitetut, ylös pysäköintikerrokseen ja alas kellarin lastaustiloihin johtavat betoniset ajorampit. Ratkaisun ydinajatuksena oli eri tonttien pysäköinnin ja huoltoliikenteen järjestäminen rakennukseen keskitetysti, ja se mahdollisti kalliimpien katutason tilojen varaamisen täysin liikekäyttöön. Toisaalta paikoitustilojen sijoittaminen kellarikerrokseen olisi vaatinut oman ylimääräisen koneellisen ilmanvaihtojärjestelmänsä. Paikoituskerrosta ympäröivä massiivinen puolipyöreä betonireuna, ns. ?makkara?, sekä kerrokseen johtavat ajorampit antoivat rakennukselle sen leimallisen ulkoasun. Parkkitaso työntyi ulos muusta rakennusmassasta, sillä pysäköintijärjestelyn uloin ajoväylä sijaitsi osittain tonttirajojen ulkopuolella. Tason reunasta suunniteltiin aluksi suorakulmaista, mutta se muutettiin rakennuslupavaiheessa pehmeämuotoisemmaksi. Helsingin Sanomissa julkaistun Karin pilapiirroksen innoittamana rakennusta alettiin pian kutsua ?Makkarataloksi?. Kaupunkikuvaan oli asettunut uudenlainen, autojen ja autoilevien ihmisten ehdoilla rakennettu elementti, kun taas jalankulkijat oli ohjattu maan alle Rautatieasemalle johtavaan tunneliyhteyteen. Korttelia saneerattiin kahteen otteeseen 1980-luvulla. Ensimmäisessä vaiheessa (1979?1983) uudistettiin korttelin vanhempia rakennuksia Aleksanterinkadun puolella ja City-käytävässä. Viimeistään Hermeksen kiinteistön ja City-Centerin väliin rakennetulla 3,5 metriä leveällä, rakennukset yhteen liittävällä ns. Prismalla (1982) sinetöitiin päätös siitä, ettei City-kortteli -hankkeen myöhempää vaihetta toteuteta Revellin ja Castrénin suunnittelemassa muodossa. Saneerauksen toisessa vaiheessa puututtiin City-Centerin tontin toiminnallisuuden parantamiseen. Vuosina 1985?1987 haettiin vielä rakennuslupaa Hermeksen tontin sisäpihan uudisrakentamiseksi, mutta suunnitelma jäi sellaisenaan toteuttamatta. Saneerauksissa suunnittelijoina toimivat Arkkitehtitoimisto Castrén- Jauhiainen-Nuuttila (1972?1980), Heikki Castrénin kuoltua Arkkitehtitoimisto Jauhiainen-Nuuttila (1980?1988) ja myöhemmin Arkkitehtitoimisto CJN Oy. City-Centerin rakentaminen oli yksi 1960-luvun ikonisista tapahtumista, sillä rakennusta on useaan otteeseen kutsuttu yhdeksi 1960-luvun kaupunkirakenteen modernisaation epäonniseksi esimerkiksi. Rakennusta kritisoitiin voimakkaasti esimerkiksi Vilhem Helanderin ja Mikael Sundmanin ?Kenen Helsinki? -teoksessa, ja kaupunkilaiset ovat äänestäneet sen useaan otteeseen Helsingin rumimmaksi rakennukseksi. 2000-luvun alussa keskustelu kääntyi, kun asemakaavaa alettiin uudistaa City-Centerin muutossuunnitelmia varten. Rakennus nousi kulttuuriympäristön ammattilaisten keskuudessa keskeiseksi kaupunkikuvan kehittämiseen liittyneeksi keskusteluaiheeksi, jota puitiin niin mediassa kuin asiantuntijoiden kesken. Tontin uusi asemakaava astui voimaan vuonna 2006. Kaava myös yhdisti City-Centerin tontit yhdeksi tontiksi. City-Centerin laajamittaiset muutostyöt, joiden yhteydessä mm. Keskuskadun puoleiset ajorampit poistettiin ja sen puoleisen julkisivun alaosa rakennettiin täysin uudelleen, valmistuivat vuonna 2013.

City-Center on kolmen tontin alueella sijaitseva yhtenäinen rakennuskokonaisuus, joka koostuu neljästä osasta: laajoista maanalaisista tiloista, kahdesta maanpäällisestä liikekerroksesta, niiden päällä olevasta entisestä paikoitustasosta ja kokonaisuuden päällä itsenäisesti seisovasta, viisikerroksisesta konttoritalosta. Maanpäällisiä kerroksia on entinen paikoitustasanne mukaan lukien kahdeksan ja ullakkokerros. Kellarikerroksia on viisi, joista ylin sisältää liiketiloja. Ylimmästä kellarikerroksesta on yhteys sekä katutason liiketiloihin että Asematunneliin. Alun perin pysäköintitasoksi tarkoitetun kerroksen voimakas vaakareuna jakaa julkisivun kahteen osaan. Toimistokerroksia hallitsevat linjakkaat, rakennuksen kulman yli ulottuvat nauhaikkunat. Toimistokerrosten julkisivu on verhottu oliivinvihreällä Höganäsin klinkkerillä. Ikkunoiden yläreunassa on pronssiritilää. Teknisiä tiloja sisältävän, kupariverhotun ullakkokerroksen seinät on vedetty 45 astetta sisäänpäin, ja kerrosta korostaa leveä valoritilä mainosteksteineen. Alemmissa kerroksissa on puolestaan näyteikkunajulkisivu. Keskuskadun puolella julkisivu oli alkujaan voimakkaasi sisään vedetty siten, että katukuvaa hallitsivat kolmanteen kerrokseen ja kellariin johtavat raskasrakenteiset, tontin sisäosaan taittuvat betoniset ajoluiskat. Luiskien ja Keskuskadun puoleisen julkisivun väliin jäi jalankulkijoille varattu ulkokäytävä, arkadi, ulkohissiryhmineen ja avoportaineen. 2000-luvun muutoksissa Keskuskadun puoli muuttui, kun ajorampit poistettiin ja katulinjaan rakennettiin uusi näyteikkunajulkisivu.

Rakennuksen halkaisee kaksi kauppakäytävää, joiden lattiat olivat alun perin betonilaattaa ja alakatot apache-lautaa. Kauppakäytävien lattiamateriaali vaihdettiin jo 1980-luvulla luonnonkiveen. Rakennuksessa oli alkujaan myös kapea, Keskuskadulle johtava pieniä myymälätiloja sisältävä nk. Marmorikuja, joka 2000-luvun muutoksissa purettiin sisäpihalle rakennetun, liike- ja toimistotiloja sisältävän yhdeksänkerroksisen uudisrakennuksen tieltä. Muutostöiden yhteydessä myös kolmannen kerroksen paikoitustilat rakennettiin sisätilaksi. Sen keskelle jäävä uusi lasikatteinen ja kahdelta sivuseinältään lasinen keskeisaula tuo valoa niin toimistokerroksiin kuin maanpäällisiin ja maanalaisiin myymälätiloihin ja jalankulkukäytäviin.