Abstract

The aim of the study was to describe and understand the self-care of home-dwelling elderly and to produce a model of the phenomenon. In the first phase of the study, a preliminary model for the self-care of home-dwelling elderly was developed inductively. The data were collected by interviewing 40 home-dwelling elderly persons aged 75 or more and analysed using the constant comparative method of the grounded theory approach. In the second phase, the aim was to gain information of individual self-care. The original data were analysed at an individual level using deductive data analysis. The classification frame consisted of the model developed in the first phase. In the third phase, the connections between the functional ability (ADL, IADL), life satisfaction, self-esteem and self-care behaviour styles of home-dwelling elderly persons were studied. In this phase, the deductive content analysis made in the second phase was utilised while elaborating the self-care behaviour styles. The relationships between the variables were analysed by using cross-tabulation. In the fourth phase of the study, the point of interest was to describe and understand the self-care of elderly persons from a life-history point of view. New data were collected. They consisted of the oral biographies of five elderly persons aged 75 years or more. The data were analysed by using the method of inductive content analysis.

In the first phase of the study, four types of self-care were constructed. Each type consists of a specific combination self-care behaviour styles, life experiences and orientations towards the future. In the next phase, six new self-care types emerged, the self-care styles being the same as in the original types, but the past experiences and/or orientations towards the future differing from the original. Functional ability, life satisfaction and self-esteem vary between persons whose self-care behaviour styles are different. The best functional ability is connected to an individual self-care behaviour style and the worst to an abandoned style. Those with an abandoned self-care behaviour style have the lowest life satisfaction and self-esteem. The highest life satisfaction is connected with formally guided self-care and the highest self-esteem with responsible behaviour. The life history study showed that individual factors, such as the turning points of life, the habitual ways to react, the resources, the meanings of self-care and the experiences of getting old orient self-care into either an internal or an external direction.

This study produces new knowledge of the self-care of home-dwelling elderly, the factors associated with it and the development of self-care. The results of the study can be used to plan and implement the care of home-dwelling elderly as well as to teach geriatric care. In the course of the study, many different approaches and methods have been used and partly developed for the study. These methodological solutions can also be applied in other kinds of nursing research.

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla ja ymmärtää kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpitoa ja tuottaa ilmiötä kuvaava malli. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin induktiivisesti alustava malli kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpidosta. Tätä varten kerättiin aineisto haastattelemalla 75 vuotta täyttäneitä (n=40) henkilöitä. Aineisto analysoitiin grounded teoria -lähestymistavan jatkuvaa vertailevaa analyysiä käyttäen. Toisessa vaiheessa ikääntyvien itsestä huolenpitoa sekä menneisyyttä ja tulevaisuuteen suuntautumista tarkasteltiin yksilötasolla. Alkuperäinen haastatteluaineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä käyttäen edellisessä vaiheessa tuotettua mallia luokittelurunkona. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa selvitettiin kuvailevia tilastomenetelmiä hyödyntäen ikääntyvien itsestä huolenpidon tapojen yhteyttä toimintakykyyn, elämään tyytyväisyyteen ja itsearvostukseen. Tutkimuksen neljännessä vaiheessa tarkastelun kohteena oli itsestä huolenpito ja sen ohjautuminen elämänhistoriallisesta näkökulmasta. Tätä varten kerättiin uusi aineisto (n=5) elämäkertahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin neljä itsestä huolenpidon tyyppiä. Jokaisella tyypillä on sille ominainen itsestä huolenpidon tapa, menneisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Toisen vaiheen analyysissä neljän alkuperäisen sisään rakentui kuusi uutta tyyppiä, joissa huolenpidon tavat ovat samoja kuin alkuperäisissä, mutta menneisyys ja/tai tulevaisuuteen suuntautuminen poikkeavat niistä. Toimintakyky, elämään tyytyväisyys ja itsearvostus vaihtelevat eri tavoin itsestään huolehtivilla. Paras toimintakyky on omapäisesti itsestään huolehtivilla ja heikoin luovuttaneilla. Luovutetusti itsestään huolehtivilla on myös matalin elämään tyytyväisyys ja itsearvostus. Korkein elämään tyytyväisyys on puolestaan ulkoapäin ohjautuvasti ja korkein itsearvostus omavastuisesti itsestään huolehtivilla. Elämänhistoriallisessa tarkastelussa ilmeni, että yksilölliset tekijät; elämän taitekohtien luonne, reagointitapa, voimavarat, itsestä huolenpidon merkitys ja vanhenemisen kokemus suuntaavat itsestä huolenpitoa joko sisältä- tai ulkoapäin ohjautuvaksi.

Tietoa kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpidosta, siihen liittyvistä tekijöistä ja itsestä huolenpidon ohjautumisesta voidaan hyödyntää ikääntyvien parissa työskentelyssä sekä ikääntyvien hoitotyön opetuksessa. Tutkimuksen eri vaiheissa on käytetty useita eri lähestymistapoja ja menetelmiä, joita on osittain myös kehitetty tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa.