Abstract

The purpose of this study was to describe and predict the quality of counseling of chronically ill adults in hospital. The aim of the first study was to describe the elements of the counseling of chronically ill adults using an integrated literature review (n=31). The aim of the second and third study was to describe and determine the factors predicting the quality of patient counseling. The data was collected with the CQI measurement from chronically ill adults (n=106) and analyzed using statistical methods. The aim of the fourth study was to describe the implementation of the quality of counseling based on documentation. The data were collected from patient records (n=150) and analyzed with deductive-inductive content analysis. There were three typical elements of counseling in the literature review: the counseling needs of chronically ill adults, the implementation of counseling and the impact of counseling. The counseling needs of the chronically ill included knowledge of the disease, emotions and social support. The implementation of counseling concerned need-based counseling interaction and counseling atmosphere. The impact of counseling included compliance with disease treatment and emotional well-being. Based on the survey, the content of counseling was sufficient, but there was lack of counseling about social support and disease prediction. Social support was the strongest predictor of the content of counseling. Half of the respondents received planned counseling and the interaction was good. There was lack of patient-centered counseling and counseling about disease prediction. Preplanned counseling was the strongest predictor for the implementation of counseling. The impact of counseling was the effect of attitudes and treatment, and the effects of disease treatment predicted the impact of counseling. There was little documentation of counseling in the patient records. In particular, there was a lack of counseling on chronically ill adults’ feelings during their hospital visit. They showed that counseling focused on the disease and its treatment and everyday life support. The implementation of counseling was related to the activity of the patient and evaluation of counseling as well as disease treatment and needs of emotional support. According to documentation, the benefits of counseling were seen as competence in self-care and handling symptoms. The information generated by the study may be utilized in counseling of chronically ill adults as well as in basic and continued nursing education.

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja ennustaa pitkäaikaissairaiden aikuispotilaiden ohjauksen laatua sairaalassa. Ensimmäinen osatutkimus kuvaili pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen tunnuspiirteitä integroidulla kirjallisuuskatsauksella (n=31). Toinen ja kolmas osatutkimus kuvaili ja ennusti ohjauksen laatua pitkäaikaissairaiden aikuisten arvioimana. Aineisto kerättiin Ohjauksen laatu -kyselylomakkeella pitkäaikaissairailta (n=106) ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Neljäs osatutkimus kuvaili pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen laatua kirjaamisen perusteella. Aineisto kerättiin potilasasiakirjoista (n=150) ja analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan ohjauksen tunnuspiirteitä olivat ohjaustarpeet, ohjauksen toteutus ja hyödyt. Pitkäaikaissairaiden ohjaustarve liittyi tietoon sairaudesta, tunteisiin ja sosiaaliseen tukeen. Ohjauksen toteutus ilmeni yksilöllisten ohjaustarpeiden, vuorovaikutuksen ja ilmapiirin huomioimisena. Ohjauksen hyödyt olivat hoitoon sitoutuminen ja emotionaalinen hyvinvointi. Kyselyaineiston perusteella ohjaus oli sisällöllisesti riittävää, mutta sosiaalinen tuki ja tutkimustulosten ohjaus oli heikkoa. Ohjauksen sisällön laatua voimakkaimmin ennusti saatu ohjaus sosiaalisesta tuesta. Vastaajista puolet piti ohjauksen toteutusta suunnitelmallisena ja vuorovaikutusta hyvänä. Potilaslähtöisyydessä ja sairauden ennusteen ohjauksessa oli parannettavaa. Ohjauksen toteutuksen laatua voimakkaimmin ennusti ohjauksen suunnitelmallisuus. Ohjauksen hyötyjä olivat vaikutus asenteisiin ja sairauden hoitoon, ja ohjauksen hyötyä ennusti vaikutus sairauden hoitoon. Ohjausmenetelmiä ja -materiaaleja pidettiin hyvinä. Potilasasiakirjoihin ohjausta kirjattiin niukasti. Erityisesti ohjaus sairauden aiheuttamista tunteista oli vähäistä. Ohjaus oli sairauden ja sen hoidon sekä arkielämän tukea. Ohjauksen toteutus muodostui pitkäaikaissairaiden aktiivisuudesta ohjaustilanteissa ja ohjauksen arvioinnista sekä sairauteen ja emotionaaliseen tukeen liittyvistä ohjaustarpeista. Ohjauksen hyötyjä kuvattiin itsehoidon osaamisena ja sairauden oireiden hallintana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaiden ohjauksen kehittämisessä sekä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa.