Abstract

Antipsychotic medication forms the basis of the long-term, even lifelong treatment of schizophrenia. Antipsychotic polypharmacy and adjunctive psychiatric medications are also common treatment strategies. The long-term effects of psychiatric medication, especially on cognition in schizophrenia, are largely unknown. Cognitive impairment is a central, persisting symptomatic feature during the lifespan course of schizophrenia and a key predictor of functional outcome. This naturalistic study aimed to analyse how the lifetime exposure to antipsychotic, benzodiazepine and antidepressant medications, and lifetime trends in antipsychotic use, were associated with cognition in early midlife in schizophrenia. Non-psychotic controls were included as a reference group of normative cognitive performance. The study samples consisted of 40–60 subjects with schizophrenia and 73–191 non-psychotic controls from the Northern Finland Birth Cohort 1966. Data on the lifetime use of medications were collected from medical records, registers and interviews and connected with information from extensive psychiatric and neurocognitive assessments at the ages of 34 and 43 years. Higher cumulative lifetime exposure to antipsychotics was associated with poorer verbal learning and memory at 34 years of age, a decline in verbal learning and memory between the ages of 34 and 43 years and poorer global cognition at the age of 43 years in schizophrenia. A relatively long antipsychotic-free period before the cognitive assessment was associated with better global cognition at 43 years of age. Other lifetime trends in antipsychotic use, antipsychotic polypharmacy or cumulative benzodiazepine or antidepressant exposures were not associated with global cognition. This naturalistic study was the first to report an association between higher cumulative lifetime antipsychotic exposure and poorer cognition in early midlife in schizophrenia, which was not likely confounded by the use of other psychiatric medications or illness-related factors. Though residual confounding is still possible, these results suggest that high-dose long-term antipsychotic treatment may have some influence on the clinical course of schizophrenia, possibly by attenuating cognitive recovery. More research on the long-term effects of psychiatric medications is needed to develop the safe and effective treatment of schizophrenia.

Tiivistelmä

Psykoosilääkitys on skitsofrenian pitkäaikaisen, jopa elinikäisen hoidon perusta. Useiden psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö ja muiden psyykenlääkkeiden oheiskäyttö ovat yleisiä hoitostrategioita. Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia etenkin kognitioon skitsofreniassa tunnetaan huonosti. Kognitiiviset puutokset ovat keskeinen, elinaikaisesti pysyvä skitsofrenian oirepiirre ja merkittävimpiä ennustetekijöitä. Tämän naturalistisen tutkimuksen tavoite oli analysoida elinaikaisen psykoosi-, bentsodiatsepiini- ja masennuslääkealtistuksen sekä elinaikaisten psykoosilääkkeiden käytön trendien yhteyttä kognitioon varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Ei-psykoottiset verrokit toimivat normatiivisen kognitiivisen suorituskyvyn vertailuryhmänä. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin kuuluvista 40 ja 60 henkilöstä, joilla oli skitsofrenia, sekä 73 ja 191 ei-psykoottisesta verrokista. Tiedot psyykenlääkkeiden elinaikaiskäytöstä kerättiin sairauskertomuksista, rekistereistä ja haastatteluista, ja ne yhdistettiin 34 ja 43 vuoden iässä tehtyihin laajoihin psykiatrisiin ja neuropsykologisiin tutkimuksiin. Korkeampi kumulatiivinen elinaikainen psykoosilääkealtistus oli yhteydessä heikompaan kielelliseen muisti- ja oppimissuoriutumiseen 34-vuotiaana ja sen suurempaan laskuun 34 ja 43 ikävuoden välillä sekä heikompaan kognitioon 43-vuotiaana skitsofreniassa. Suhteellisen pitkä psykoosilääketauko ennen neuropsykologista tutkimusta oli yhteydessä parempaan kognitioon 43-vuotiaana. Muut elinaikaisen psykoosilääkityksen käytön trendit, psykoosilääkkeiden yhtäaikaiskäyttö tai elinaikainen kumulatiivinen bentsodiatsepiini- tai masennuslääkealtistus eivät olleet yhteydessä kognitioon. Tämä naturalistinen tutkimus kuvasi ensimmäisenä yhteyden suuremman kumulatiivisen elinaikaisen psykoosilääkealtistuksen ja heikomman kognition välillä varhaisessa keski-iässä skitsofreniassa. Muiden psyykenlääkkeiden käyttö tai sairauteen liittyvät tekijät eivät näyttäneet sekoittavan tätä yhteyttä. Vaikka on mahdollista, että kaikkia sekoittavia tekijöitä ei pystytty huomioimaan, tulosten perusteella korkea-annoksinen, pitkäaikainen psykoosilääkitys saattaa vaikuttaa skitsofrenian taudinkulkuun heikentämällä kognitiivista toipumista. Lisätutkimusta psyykenlääkityksen pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan skitsofrenian turvallisen ja tehokkaan hoidon kehittämiseksi.