Hadashi no Gen -sarjakuvan välittämä mielikuva Hiroshiman atomipommin uhreista ja näiden sortajista on ajankohtainen tutkimuskohde sarjakuvan kotimaassa Japanissa aiheesta viime aikoina käydyn keskustelun vuoksi. Lähteen luoja Nakazawa Keiji itse koki Hiroshiman atomipommin ja sitä seuranneet uhrien vaikeat ajat kuusivuotiaana. Kymmenosainen Hadashi no Gen perustuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa. Ajankohtaisuutensa lisäksi Hadashi no Gen on perusteltu historiallisen tutkimuksen lähdeaineisto myös siksi, että japanilaisten koulukirjastojen kautta Nakazawa on saavuttanut sarjakuvansa yleisöksi laajan joukon lapsia ja nuoria. Mielikuvien muotoutuminen on hidas prosessi, joka kuitenkin on herkimmillään juuri kouluikäisenä.

Atomipommin uhreista, hibakushasta, välittyvä kuva on kaksitasoinen. Toisaalta se esittää kaikki atomipommin vaikutukset kokeneet yhtäläisesti uhreina, mutta toisaalta tekee myös selkeitä arvotuksia sen suhteen, ketkä ansaitsevat uhriasemansa. Nakazawalle kaikkein tärkein uhrien ryhmä ovat viattomat siviilit, erityisesti lapset ja naiset. Aikuiset japanilaismiehet esitetään erityisesti sotilaiden kautta atomipommin uhreina, mutta samalla miessukupuoli on se, joka japanilaisten keskuudessa on vastuussa sodan alkamisesta sekä Japanin kannalta tuhoisasta lopusta. Uhrikuvan kaksitasoisuus ulottuu toisaalta myös lasten ja naisten välille siten, että naisten jäädessä yksiulotteiseen uhrin rooliin esiintyvät etenkin poikalapset aktiivisina toimijoina läpi sarjakuvan. Samoin on laita lähteessä esiin nousevien korealaisuhrien kohdalla. Lasten asema Hadashi no Genissä on tärkein ja sen kautta välittyy Nakazawan toive ydinaseettomasta ja sodista vapaasta maailmasta. Sortajina Nakazawa Keiji esittää sekä Japanin että Yhdysvallat. Hän näkee molemmat osapuolet vastuullisina sodan alkamiseen, mutta suurin kritiikki läpi sarjakuvan kohdistuu Japanin sodanaikeiseen keisariin Hirohitoon. Yhdysvaltain kritiikki kovenee lähteen edetessä ja on terävimmillään sarjan viimeisten osien aikana.

Syitä välittyvän uhri- ja sortajakuvan taustalta kannattaa historiallisen mielikuvatutkimuksen metodin mukaisesti etsiä lähteen luojasta ja ajasta, jolloin lähde on luotu. Nakazawan ja muiden uhrien kokemusten lisäksi välittyvän kuvan takaa voidaan hahmottaa lähteen syntyvuosina 1973–1987 sekä edeltäneinä vuosina japanilaisessa yhteiskunnassa esillä olleita seikkoja. Esimerkiksi pettymys Hirohiton asemassa pysymiseen myös sodan jälkeisinä vuosikymmeninä näkyy lähteessä. Yksi tärkeimmistä syistä uhrikuvalle ja sen esillä ololle on sodan jälkeisessä Japanissa esiintynyt syrjintä hibakushaa kohtaan. Samoin vasemmistolaisen ja pasifistisen Nakazawa Keijin isän samansuuntainen ideologia on ollut esimerkkinä pojan myöhemmin esittämälle kritiikille. Uhrikuvan kaksitasoisuuteen taas tärkeimpänä syynä ovat lähteen ensimmäinen julkaisukanava ja lasten suuri rooli sarjakuvassa. Viikoittain julkaistu nuorille pojille suunnattu sarjakuvalehti muovasi sitä tapaa, jolla Nakazawa pystyi sarjakuvansa hahmot esittämään.

Mahdollisen jatkotutkimuksen kannalta propagandan tutkimuksen näkökulma voisi tarjota uutta näkökulmaa aiheeseen. Samoin Nakazawan tuotannon laajempi tarkastelu voisi avartaa käsitystä siitä, mitä asioita tekijän välittämän kuvan taustalla piilee.