The Vietnam War and its counter phenomenon, i.e., the Peace Movement in the United States in the 1960s and early 1970s, form the context of this thesis. The peace movement produced a substantial number of anti-war songs. The material of this thesis consists of 25 songs written by the three most prominent singer-songwriters of the movement: Pete Seeger, Bob Dylan, and Phil Ochs. This thesis is based on two research questions related to the persuasiveness of the lyrics: firstly, how do the songwriters represent war in their songs to argue against it; and secondly, what kinds of linguistic means have they used to make their songs persuasive? The questions are examined through some ideas of classical rhetoric, as well as the more modern approach of stylistics. As for the representations of war, four main categories are detectable in the songs. The songwriters justify their protest by representing the war as a crime against humanity, as unnecessary sacrifice, as a display of power, and as a betrayal of the American values. This is often done through lyrics that are likely to stir emotions (e.g. compassion, anger, or guilt), which, according to classical rhetoric, enhances the persuasive power of the songs. According to a stylistic approach, the linguistic features of a text contribute to its effect. The songs examined in this thesis draw some of their persuasiveness e.g. from the use of particular personal pronouns, clause types, and rhetorical devices such as satire, irony, parody, metaphor, allegory, and simile. These features are employed for example to create an illusion of verisimilitude, to construct roles of power, to highlight evils, and to create associations. These effects are likely to appeal to the emotions and to the sense of justice of the audience.

Tämän pro gradu -työn aihepiiri liittyy Vietnamin sotaan sekä rauhanliikkeeseen, joka nousi 1960-luvulla vastustamaan sitä Yhdysvalloissa. Rauhanliikkeen piirissä syntyi suuri määrä sodanvastaisia lauluja. Tämän tutkielman aineisto koostuu kahdestakymmenestäviidestä laulusta, joiden tekijöinä ovat yhdysvaltalaisen rauhanliikkeen kolme merkittävintä laulaja-laulutekijää: Pete Seeger, Bob Dylan ja Phil Ochs. Lähtöoletuksena on, että lauluntekijät pyrkivät vaikuttamaan lauluillaan kuulijan mielipiteisiin ja taivuttelemaan hänet puolelleen. Tutkielma rakentuu kahden tutkimuskysymyksen ympärille: Ensin kuvataan, millaisena lauluntekijät ovat esittäneet sodan lauluissaan; toiseksi tarkastellaan, millaisia kielellisiä keinoja he ovat käyttäneet saadakseen kuulijan vakuuttuneeksi asiastaan. Tutkimuskysymyksiä lähestytään klassisen retoriikan sekä modernimman stilistiikan kautta. Sodan kuvaukset voidaan jakaa neljään ryhmään. Lauluntekijät perustelevat sodanvastaisuuttaan esittämällä sodan rikoksena ihmisyyttä vastaan, tarpeettomana uhrauksena, voimannäyttönä sekä amerikkalaisten perusarvojen pettämisenä. Näiden ajatusten välittämisessä lauluntekijät käyttävät usein tunteisiin (myötätunto, suuttumus, syyllisyys) vetoavia tekstejä, mikä klassisen retoriikan mukaan lisää laulujen vaikuttavuutta. Stilistiikan näkemyksen mukaan tekstin synnyttämä vaikutelma on osittain seurausta sen kielellisistä ominaisuuksista. Tässä pro gradu -työssä tutkittujen tekstien tehokkuuteen vaikuttavat mm. tiettyjen persoonapronominien käyttö, lausetyypit sekä retoriset tehokeinot kuten satiiri, ironia, parodia, metafora, allegoria ja vertaus. Näiden tyylikeinojen avulla mm. luodaan illuusiota todenmukaisuudesta, konstruoidaan valtarooleja, korostetaan epäkohtia ja luodaan mielleyhtymiä. Tällä tavoin pyritään vetoamaan kuulijoiden tunteisiin ja oikeudentajuun.