Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin taistolaisen liikkeen kannanottoja ja vaatimuksia opetuksen sisällöstä vuosien 1968–1975 välillä. Ensisijaisena lähdeaineistona käytin nuortaistolaisen Sosialistisen opiskelijaliiton ja Suomen Teiniliiton julkaisuja, mutta myös SKP:n taistolaisen vähemmistön kannattajalehden Tiedonantajan uutisointia. Tutkielmassa keskityin pääasiassa nuortaistolaisten kannanottoihin ja vaatimuksiin kyseisten järjestöjen kautta, Tiedonantajan uutisoinnin tarjotessa näkökulmaa yleisemmästä taistolaisesta näkemyksestä opetuksen suhteen. Sosialistisen opiskelijaliiton julkaisemien dokumenttien avulla saatoin tarkastella nuortaistolaisen liikkeen näkökulmaa korkeakouluopetuksesta ja tieteestä Suomessa 1970-luvulla. Sen sijaan Teiniliiton ensimmäisen ja toisen asteen yhteiskuntaopetuksen uudistamista varten laaditun muistion avulla tarkastelin nuortaistolaista kuvaa muun muassa oppi- ja kansakoulujen opetuksesta.

Taistolaisten näkemykset suomalaisesta opetuksesta olivat moniaineksisia. Sosialistinen opiskelijaliitto korosti voimakkaasti sanomaa, että opiskelu oli yleisesti heikossa tilanteessa. Opiskelijan elämää ja opiskelua kerrottiin haittaavan monet sosioekonomiset ongelmat, ja korkeakouluopetuksen sisältöä pidettiin sekä rajoittuneena että vääristyneenä. Monien eri ongelmien katsottiin johtuvan korkeakoulujen professorivaltaisuudesta, joka toimi esteenä opetuksen uudistamiselle. Toisena syynä nähtiin oikeistovoimien ja suurpääoman vaikutusvalta korkeakoulujen taustalla. Opetuksen kerrottiin keskittyvän asioihin liian irrallisesti, ja ne esitettiin muun muassa yhteiskunnan kaltaisista kokonaisuuksista erillisinä asioina. Teiniliiton muistiossa tämä näkemys myös toistui. Samalla Teiniliitto painotti sitäkin, että toisen ja ensimmäisen asteen opetuksen todettiin olevan liian yksilö- ja yrittäjäkeskeistä. Nuortaistolaiset järjestöt ottivat voimakkaasti kantaa myös siihen, kuinka opetus sisälsi todellisuudessa porvarillisia arvoja. Erityisen paljon puhuttiin opetuksen ja tieteen moniarvoisuudesta tai arvovapaudesta, jotka molemmat käsitteinä saivat nuortaistolaisilta ehdottoman torjunnan. Moniarvoisen ja arvovapaan opetuksen ja tieteen nähtiin olevan kuin ”savuverho”, minkä tarkoitus oli kätkeä niissä piilevä porvarillinen arvomaailma. ”Savuverhon” aikaan saaman rajoittuneisuuden lisäksi opetus ja tiede sisälsivät runsaasti jopa negatiivisia arvoja, kuten imperialismin ja militarismin ihannointia, rasismia ja fasismia. Samalla painotettiin myös sosialististen maiden vastaisen propagandan olemassa oloa opetuksessa ja tieteessä, mitä nimitettiin yleisesti ”antikommunismiksi” tai ”neuvostovastaisuudeksi”. Taistolaisten vaatimuksissa korostettiin voimakkaasti tällaisen aineksen puhdistamista opetuksesta, minkä lisäksi opetuksen ja tieteen tuli ankkuroitua ”moraalisesti oikeille” arvoille. Toisaalta myös vaadittiin opetuksen päällimmäiseksi tavoitteeksi nuorten kasvattamista ”demokraattisiksi” kansalaisiksi, jotka olisivat tietoisia ympäröivästä luokkayhteiskunnasta ja omasta asemastaan sen sisällä.