Tutkielmassa käsittelen kielen kehityksen vaikeuksia, niiden havainnointia ja tukemista sekä kielellisiin erityisvaikeuksiin liittyviä sairauksia. Kielellisen erityisvaikeuden määrittelyn jälkeen kuvaan lyhyesti niin sanottua tyypillistä kielen kehitystä, joka auttaa kielellisten erityisvaikeuksien ymmärtämisessä tai havaitsemisessa. Yhdessä kappaleessa olen keskittynyt varhaiskasvatussuunnitelman kielen kehityksen osion analysointiin, jonka myötä tulee ilmi, että myös varhaiskasvatussuunnitelmassa painotetaan kasvattajan kielen kehityksen tietouden tärkeyttä. Kasvattajalla, niin ammattilaisella kuin vanhemmalla, on tärkeä rooli kielen kehityksen vaikeuden tunnistamisessa, johon tietoutta erilaisten kielen kehityksen vaikeuksien oireista tarvitaan. Tutkielmassa kerron lapsen matkasta aikuisen huolen heräämisestä mahdolliseen diagnoosiin ja tukitoimiin. Myös erilaiset sairaudet kielelliseen erityisvaikeuteen liittyen, kielen kehityksen vaikeuksien määrittely ja luokittelu sekä liitännäisvaikeudet ovat olennaisia kielellisistä erityisvaikeuksista puhuttaessa. Havainnointi ja arviointi ovat avainasemassa diagnoosin tai muun vaikeuden määrittämisessä ja yksilöllisten tukitoimien kehittämisessä. Kerron lyhyesti erilaisista testeistä, jotka auttavat kielen kehityksen vaikeuksien kartoittamisessa. Kandidaatintutkielmani yksi tärkeimmistä päätavoitteista oli etsiä menetelmiä, joiden avulla kielen kehityksen vaikeuksia tuetaan. Tuen tärkeyden ja merkittävimpien tuettavien asioiden lisäksi tutkielmassa käsitellään tukitoimia, joilla kasvattaja voi arjessa helpottaa erilaisia kielen kehityksen vaikeuksien oireita. Tutkielman lopussa kerron puhetta tukevista ja korvaavista menetelmistä sekä niihin liittyvistä moninaisuuksista.