Salo, Tiina 2007. Voimaharjoituksen ja proteiinilisän akuutit testosteroni- ja androgeenireseptorivasteet vanhoilla miehillä. Liikuntafysiologian kandidaatintutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 39 s. Testosteroni vaikuttaa kohdesoluihinsa, kuten lihassoluihin, androgeenireseptoreiden (AR) välityksellä (esim. Lee & Chang 2003) saaden aikaan mm. lisääntyneen lihaksen proteiinisynteesin (esim. Ahtiainen 2006, 24). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voimaharjoituksen ja proteiinilisän vaikutus seerumin testosteroniin sekä androgeenireseptoreiden ilmentymiseen mRNA- ja proteiinitasolla vanhoilla miehillä. Koehenkilöinä oli 24 57 72-vuotiasta miestä, joista kuusi oli kontrollihenkilönä, eikä suorittanut voimaharjoittelua missään vaiheessa. 18 koehenkilöä osallistui ensin 21 viikon mittaiseen ohjattuun voimaharjoitteluun, minkä jälkeen heidät jaettiin proteiini- (n=9) ja plaseboryhmään (n=9). Proteiini- ja plaseboryhmäläiset suorittivat kaksi viikkoa voimaharjoitusjakson jälkeen raskaan voimaharjoituksen (RV), joka sisälsi jalkaprässiliikkeen (5 x 10 toistoa, 2 min palautus). Koehenkilöt nauttivat ryhmästä riippuen joko 250 ml proteiinilisää (sisälsi 15 grammaa heraproteiinia) tai vastaavan määrän plaseboa ennen ja jälkeen RV:n. Koehenkilöt täyttivät ravintopäiväkirjaa viiden päivän ajan ennen RV:n jälkeistä 48 tunnin biopsiaa. Sen sisältö analysoitiin Micro Nutrica ravintoanalyysiohjelman 3.11 versiolla. Seerumin testosteroni ja SHBG mitattiin ennen sekä 0, 15, 30 minuuttia ja 48 tuntia RV:n jälkeen ja tulokset analysoitiin Immunlite® 1000-laitteella. Lihasbiopsia otettiin sekä ennen että 1 ja 48 tuntia RV:n jälkeen. AR mRNA-tasot analysoitiin käyttäen reaaliaikaista RT-PCR laitetta ja alkuperäisen tuotteen määrä laskettiin käyttämällä Liun & Saintin (2002) matemaattista menetelmää. AR ilmentyminen proteiinitasolla analysoitiin immunoblottauksella. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS 12.0-ohjelmalla käyttäen toistettujen mittausten varianssianalyysiä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kokonais- ja kehon painoon suhteutetussa energiansaannissa minkään ravintoaineen (hiilihydraatti, proteiini ja rasva) kohdalla. Plaseboryhmän totaalitestosteroni ja SHBG:n avulla laskettu vapaa testosteroni nousivat tilastollisesti merkitsevästi välittömästi RV:n jälkeen (p>0.01), mutta proteiiniryhmässä ei nähty samanlaista RV:n vaikutusta. AR mRNA- tasolla oli nouseva suuntaus proteiiniryhmällä ja AR proteiinitasolla plaseboryhmällä RV:n jälkeen, mutta ne eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Proteiiniryhmän 1h RV:n jälkeinen AR mRNA-taso korreloi positiivisesti RV:n jälkeisten (0-30 min) testosteroniarvojen kanssa. Tutkimus osoitti, että proteiinilisän nauttiminen raskaan voimaharjoi- tuksen yhteydessä lieventää veren testosteronivastetta vanhoilla miehillä. Sen taustalla saattaa olla vähentynyt testosteronin eritys kiveksistä ja/tai lisääntynyt testosteronin otto lihassoluihin. Lisää tutkimusta kaivataan testosteronin ja AR:ien vuorovaikutuksen selvittämiseksi voimaharjoituksen vaikutuksesta sekä vanhoilla että nuorilla miehillä.