Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda katsaus siihen, miten harmonian ja tunnemerkitysten välistä suhdetta on tutkittu ja miksi tällaista tutkimusta on tehty verrattain vähän. Esittelen myös oman tutkimussuunnitelmani, jolla aion tutkia kokeellisesti miten harmonia luo tunnemerkityksiä. Harmonisten tekijöiden emotionaalisen vaikutuksen tutkimus on tähän mennessä keskittynyt lähinnä konsonanssiin ja dissonanssiin sekä harmonisten odotusten rikkomiseen sointuvaihdosten kautta. Harmonian ja emootion suhdetta on tutkittu myös joissakin intervallikokeissa, jotka viittaavat siihen, että kuulijat liittävät intervalleihin emotionaalisia konnotaatioita. Tällä perusteella ilmiön kartoittaminen myös tyypillisillä soinnuilla on mielekästä. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi turvaudun kuuntelukokeisiin, joissa kartoitetaan yksittäisten sointujen herättämiä vaikutelmia kuulijoissa. Kuuntelukoemateriaaliksi on valittu Deryck Cooken (1981) semanttisiin näkemyksiin perustuen yhteensä kymmenen kolmi-, neli- ja viisisointua, joita soitetaan koehenkilöille erilaisilla sointiväreillä. Kokeen tarkoitus ei ole Cooken näkemysten validointi tai kumoaminen, vaan tavoitteenani on tehdä systemaattinen kartoitus niistä sointuharmonisista tekijöistä, joilla musiikillisia tunnemerkityksiä luodaan. Tutkimuksen oletuksena on, että tietyt soinnut tuottavat helpommin ja todennäköisemmin tiettyjä tunnekaraktereja ja että kuuntelukokeissa kuulijat havaitsevat ja tunnistavat näitä tunteita suhteellisen helposti. Yksittäisten sointujen emotionaalisten konnotaatioiden kartoittaminen kuuntelukokeilla on askel kohti harmonian ja tunnemerkitysten suhteen syvempää ymmärrystä.