Tutkielmamme aiheena on suomalaisen sosiaalisen työn uranuurtajasta, Mathilda Wredestä, kaunokirjallisuudessa muodostunut naiskuva. Aineistomme koostuu Mathilda Wreden aikalaisten Evy Fogelbergin, Ester Ståhlbergin ja Selma Lagerlöfin sekä myöhemmin kirjoitettujen Aura Louhijan, Eeva Hurskaisen, Saara Karppisen ja Lois Hoadley Dickin teoksista. Mathilda Wrede on tunnettu ”vankien ystävänä” Suomen vankiloissa tekemänsä pitkän työuran johdosta. Tieteellistä tutkimusta hänestä ei kuitenkaan yhtä kirkkohistorian väitöstutkimusta ja muutamia pro gradu -tutkielmia lukuun ottamatta ole Suomessa tehty. Tutkielmassamme yhdistämme yhteiskuntatieteellisesti suuntautunutta diskurssianalyysiä, nais(kuva)tutkimusta ja kirjallisuudentutkimusta. Tarkoituksenamme on etsiä teoksista Mathilda Wredestä luodut naiskuvat, näiden diskurssien erot ja yhtäläisyydet. Luemme tekstejä ristiin selvittääksemme millainen on hänestä kirjoitetuissa romaaneissa ilmenevä naiskuva eri aikoina ja miten nämä naiskuvat eroavat toisistaan. Myyttinen kuva Mathilda Wredestä on vahva. Vaikka naiskuvassa näkyy muutoksia ajan muuttuessa, niin jonkinlainen pyhimyskuva säilyy. Uskonto on vahva vaikuttaja ja perustelu hänen toimillensa, jonka avulla on mahdollista antaa hyväksyntä epätavalliselle elämäntavalle. Naiskuvissa painottuvat diskurssit liittyvät etenkin naimattomuuteen ja lapsettomuuteen. Tämä kertonee siitä, että vielä nykyäänkin naiseutta määritetään pääasiassa juuri avioliiton ja perheen kautta.