Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida tutkittavan terapeuttista muutosprosessia. Tavoitteena oli tutkia asiakkaan ongelmallisen kokemuksen käsittelyä William Stilesin kehittämän assimilaatioanalyysin avulla sekä pohtia, mitkä tekijät mahdollisesti edesauttoivat tai estivät terapeuttista muutosta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja sen aineistona toimi Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja opetusklinikalla videotaltioitu yhden terapia-asiakkaan noin vuoden kestänyt terapiaprosessi. Aineisto koostui kahdestakymmenestäkahdeksasta videoidusta ja litteroiduista terapiaistunnosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin assimilaatioanalyysia, jonka avulla pyritään kuvaamaan ongelmallisten kokemusten esiinnousua ja niiden integroimista osaksi vallitsevaa ääniyhteisöä ja minuutta. Assimilaatiomallin avulla arvioidaan muutosta synnyttäviä psykoterapeuttisia prosesseja asiakkaan ja terapeutin yhteistoimintaa havainnoimalla. Aineiston perusteella hyväksynnän tarve ja sen synnyttämät vaikeat tunteet muodostivat asiakkaan ongelmallisen kokemukset. Lopulliseen analyysiin päätyi 179 hyväksynnän tarvetta käsittelevää otetta. Asiakkaan assimilaatioprosessia kuvattiin näiden otteiden pohjalta. Tulokset osoittivat, ettei terapeuttisen muutoksen voitu osoittaa olevan asiakkaan kohdalla pysyvää. Muutosprosessin eteneminen vaihteli sekä kokonaisuutta että yksittäisiä terapiaistuntoja tarkastellessa. Terapiassa esiinnousseiden äänien assimilaatiotaso vaihteli prosessin aikana ensimmäisestä vaiheesta (ei-toivotut ajatukset) neljänteen vaiheeseen (oivalluksen vaihe), mutta pysyi valtaosin toisessa (orastava tietoisuus) ja kolmannessa (ongelman määrittyminen) vaiheessa. Noin terapian puolivälistä alkaen terapeuttista muutosta kuvaavat assimilaatiotasot olivat pääasiassa laskevia. Viimeisissä istunnoissa asiakkaan assimilaatio taso oli alhaisempi kuin terapiaan tullessa. Terapeuttista muutosta saattoivat edistää ongelmallisen kokemuksen ja sen herättämien tunteiden käsittely terapiassa sekä asiakkaan kokemus terapeutin empaattisuudesta. Mahdollisia muutosta estäviä tekijöitä olivat asiakkaan tapa havainnoida itseä ja muita, emotionaalisten tunnereaktioiden voimakkuus, mielialavaihtelut, ongelmien pitkäaikaisuus sekä haastava vuorovaikutustyyli. Asiakkaan ominaisuuksiin liittyvät tekijät ovat voineet haitata terapeuttista yhteistyösuhdetta ja sitä kautta kokonaisprosessin etenemistä. Tutkimuksemme tuo esiin persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön erotusdiagnostiikan tärkeyden. Myös erityisesti ei-tuloksellisten terapiaprosessien tutkiminen saattaisi olla hyödyllistä tulevaisuudessa.