Johdanto. Loppukirikyky on kestävyyssuorituksissa tärkeä ominaisuus. Sitä ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu, mutta on viitteitä siitä, että anaerobiset sekä voimaominaisuudet ovat hyödyksi kestävyyssuorituksen loppuosassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä fyysiset kunto-ominaisuudet voidaan yhdistää hyvään loppukirikykyyn. Menetelmät. Tutkittavina toimi kymmenen perustervettä 25–39-vuotiasta mies- ja naiskestävyysurheilijaa, jotka käyttivät harjoitusmuotonaan juoksua. Tutkittavat suorittivat viisi voima- ja anaerobisia ominaisuuksia kartoittavaa testiä: vakiotehoinen happivajetesti juoksumatolla, 1RM jalkaprässissä, tehosuoritus jalkaprässissä, vauhditon pituushyppy sekä 20 m lentävä nopeustesti, ja lisäksi mitattiin happivajetestin jälkeen veren maksimilaktaattikonsentraatio. Loppukirikykytestinä käytettiin tätä tutkimusta varten kehitettyä juoksumatolla suoritettua loppukiritestiä, jossa vauhtia kiihdytettiin 20 minuutin anaerobisella kynnyksellä juoksun jälkeen 15 sekunnin välein alkuperäiseen nopeuteen nähden 10 % kerrallaan. Tutkittujen muuttujien ja loppukirikyvyn väliltä tarkasteltiin korrelaatioita. Tulokset. Mikään tutkituista muuttujista ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä loppukirikykyyn. Suurin yhteys havaittiin anaerobisen kapasiteetin ja loppukirikyvyn välillä (r=0.426, p=0.219). Yhteys oli kohtalaista muiden muuttujien paitsi vauhdittoman pituuden suhteen ja suhteellisen 1RM:n suhteen, joiden kohdalla riippuvuus oli heikkoa. Pohdinta ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella loppukirikykyä ei voida selittää minkään yksittäisen voima- tai anaerobisen ominaisuuden perusteella. Tutkimustulos ei kuitenkaan anna perusteita sulkea pois kyseisten ominaisuuksien tärkeyttä kestävyyssuoritukselle ylipäätään. Aihe on menetelmällisesti haastava, joten sitä mahdollisuutta, että loppukirikykyä selittävä tekijä löytyisi tutkittujen muuttujien joukosta, ei voida tämän tutkimuksen perusteella sulkea pois.