Johdanto. Kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat pääasiallisesti maksimaalinen hapenottokyky, pitkäaikainen aerobinen kestävyys, suorituksen taloudellisuus ja hermolihasjärjestelmän voimantuottokyky. Kestävyyssuorituskykyä mitattaessa pitää ymmärtää sen päiväkohtainen vaihtelu. Syke ja laktaatti ovat tyypillisiä muuttujia ja molemmissa on huomattu olevan vaihtelua suoritusten välillä. Myös kuntotasolla on katsottu olevan vaikutusta päiväkohtaiseen suorituskyvyn vaihteluun. Parempikuntoiset ovat tavallisesti toistettavampia. MLSS-vauhti on yksi tapa arvioida kestävyyssuorituskykyä. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 24 (11 miestä ja 13 naista) tutkittavaa vähintään vuoden kestävyysurheilutaustalla (ikä 26,1 (4,7) vuotta, pituus 174,4 (9,5) cm, paino 68,1 (9,3) kg ja BMI 22,3 (1,9) kg/m2). Tutkimuksessa oli kolme mittauskertaa 2–5 vuorokauden välein, samaan aikaan vuorokaudesta ±2 tuntia. Ensimmäisellä mittauskerralla määritettiin suorassa maksimihapenottokyvyn testissä anaerobinen kynnys KLab-ohjelmalla. Toisella ja kolmannella kerralla suoritettiin MLSS-kuormitus. Kuormituksen kesto oli 35 minuuttia, josta anaerobisen kynnyksen nopeudella juostiin 30 minuuttia ja loput 5 minuuttia 0,6 km/h kovempaa. Kuormituksista mitattiin sykettä koko testin ajan ja laktaatti levossa, 10, 15, 20, 25, 30 ja 35 minuutin kohdalla. Tulokset. Tutkittavien maksimaalinen hapenottokyky oli 51,2 (5,2) ml/kg/min ja maksiminopeus 16,0 (1,7) km/h. Kuormitusten välillä havaittiin parittaisella t-testillä tilastollisesti merkitsevää laskua keskiarvosykkeissä 1 minuutin kohdalla (p < 0,01) ja 10–30 minuuttiin (p < 0,05). Laktaatin osalta tilastollisesti merkitsevää muutosta ei tapahtunut. Yksilön sisäistä vaihtelua katsottaessa laktaatissa oli enemmän vaihtelua variaatiokertoimen (CV) mukaan: sykkeiden CV kuormituksen aikana oli 1,1–1,3 % ja laktaatin 8,4–12,7 %. Myös sisäkorrelaatiokertoimen (ICC) korrelaatiot olivat vahvempia sykkeille (0,905) kuin laktaatille (0,752). Kuntotaso vaikutti toistettavuuteen positiivisesti eli suorassa VO2max-testissä paremman maksiminopeuden saavuttaneet tutkittavat olivat toistettavampia. Pohdinta ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella sykkeissä oli keskimäärisesti enemmän päiväkohtaista vaihtelua kuormitusten välillä. Yksilön sisäinen vaihtelu taas oli selkeämpää laktaattiarvoissa. VO2max-testissä paremman maksiminopeuden saavuttaneiden kestävyyskuormitus oli toistettavampi kuin hitaamman maksiminopeuden tutkittavilla. Voidaan olettaa, että oppiminen saattoi vaikuttaa testituloksiin, joten haluttaessa luotettavampia tuloksia olisi hyvä suorittaa kolme samanlaista testiä tai enemmän. Lisää tutkimuksia tarvitaan päiväkohtaisesta vaihtelusta.