Lähtökohdat: Lasten pienempään ylipainon ja lihavuuden riskiin yhteydessä olevasta fyysisen aktiivisuuden määrästä ja kuormittavuudesta tiedetään verrattain vähän. Tavoitteenamme oli selvittää objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden eri kuormittavuustasojen ja fyysisen passiivisuuden määrän yhteyksiä ikä- ja sukupuolivakioidun painoindeksin keskihajontapistemäärään (BMI-SDS) ja ylipainoisuuteen 6–8-vuotiailla suomalaisilla lapsilla. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 386 lasta. Fyysinen aktiivisuus ja fyysinen passiivisuus mitattiin liike- ja sykemittaukset yhdistävällä aktiivisuusmittarilla (Actiheart®, CamNtech Ltd., Papworth, Iso-Britannia). Fyysinen passiivisuus ja fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus määriteltiin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman energiankulutuksen perusteella hyödyntäen lepoaineenvaihdunnan kerrannaisia (Metabolic equivalent of task, MET). Fyysinen passiivisuus vastasi alle 1,5 MET:n kuormittavuutta, kevyt fyysinen aktiivisuus 1,5–4 MET:n kuormittavuutta ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus yli 4 MET:n kuormittavuutta. BMI-SDS määritettiin suomalaisten viitearvojen perusteella ja ylipaino määriteltiin kansainvälisen lihavuusasiantuntijaryhmän esittämien raja-arvojen mukaan. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla ja Receiver Operating Characteristics (ROC) -käyrien avulla. Tulokset: Runsaampi fyysisen passiivisuuden määrä (standardoitu regressiokerroin β=0,235, P<0,001) sekä vähäisempi kevyen (β=-0,219, P<0,001) ja vähintään kohtuukuormitteisen (β=-0,118, P=0,021) fyysisen aktiivisuuden määrä olivat yhteydessä suurempaan BMI-SDS:een. Fyysinen passiivisuus, kaikki kahden MET:n kuormittavuustason ylittävä fyysinen aktiivisuus ja kevyt fyysinen aktiivisuus erikseen erottelivat normaalipainoiset ja ylipainoiset lapset toisistaan. Yli 6,0 tuntia fyysistä passiivisuutta tai alle 6,3 tuntia kevyttä liikuntaa vuorokaudessa erotteli ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista. Lisäksi alle 3,5 tuntia vuorokaudessa kahden MET:n ylittävää fyysistä aktiivisuutta erotteli ylipainoiset lapset normaalipainoisista lapsista. Päätelmät: Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus olivat yhteydessä ylipainoon 6–8-vuotiailla lapsilla. Aktiivisen elämäntavan edistäminen saattaa tukea ylipainoisuuden ehkäisyssä jo lapsuudessa.