Painokevennetyn kävelykuntoutuksen vaikutuksia kävelynopeuteen ja tasapainoon selkäydinvammakuntoutujilla

Kuvaan voi liittyä käytön rajoituksia.

QR-koodi

Painokevennetyn kävelykuntoutuksen vaikutuksia kävelynopeuteen ja tasapainoon selkäydinvammakuntoutujilla

Sanna Hosio. 2017. Painokevennetyn kävelykuntoutuksen vaikutuksia kävelynopeuteen ja tasapainoon selkäydinvammakuntoutujilla. Liikuntabiologia, Jyväskylän yliopisto, liikuntafysiologian kandidaatintutkielma, 34 sivua. (liitteet 5 kpl) Johdanto. Kuntoutukseen käytetään vuosittain useita miljoonia euroja. Kuntoutuksen interventiot, esimerkiksi painokevennetty kävely, tulivat markkinoille antaen suuria toiveita kuntoutumiselle. Neurofysiologiset todisteet puhuvat painokevennetyn kävelyharjoittelun puolesta, mutta toistaiseksi siitä puuttuu tilastollisesti merkittävät satunnaisesti kontrolloidut tutkimukset. Kohorttitutkimukset sen sijaan ovat raportoineet tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Tutkimusten koehenkilöiden kriteerit ovat olleet heikosti asetettu, ja tutkimuksen tavoitteet epäselviä. Kirjallisuudessa ja tutkimuksissa on käytetty mielivaltaisesti eri nopeuksia, kestoja ja painokevennystä harjoittelussa. Kävelyn yhteyksiä posturaaliseen kontrolliin ja tasapainoon ei myöskään ole tutkimuksissa huomioitu. Hermoston plastisiteetti mahdollistaa keskushermoston, selkäytimen alueen tai perifeerisen hermoston tulleen vaurion paranemista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia painokevennetyn kävelykuntoutuksen vaikutuksia tasapainoon ja kävelynopeuteen kuntoutujilla, joilla osittainen selkäydinvamma. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kesän 2017 aikana kolmelle 57-66 -vuotiaalle mieskuntoutujalle, joilla kaikilla oli osittainen selkäydinvamma. Kuntoutujat kävivät Kuntoutuskeskus Peurungassa päivittäin 30 minuutin intervallityyppisen BWST (body weight support treadmill) -harjoituksen, jossa juoksumaton vauhtia lisättiin progressiivisesti päivittäin ja painokevennys oli 10-30 %. Tutkittavilta kysyttiin Borgin asteikolla subjektiivista rasituksen tuntemusta, mitattiin sykettä, ja laktaattiarvot alku- ja loppumittauksissa. Lisäksi Bergin tasapainotesti ja 10 metrin kävelytesti tehtiin jakson alussa ja lopussa. Ryhmävertailussa käytettiin ttestiä. Tulokset. Kävelyharjoittelun jakson aikana kaksi kolmesta paransivat tulostaan sekä tasapainotestin että kävelytestin osalta. Ryhmävertailussa ainoastaan tasapainotestin tulos (p=0.057) läheni merkitsevyyden rajaksi asetettua (p<0.05) arvoa. 10 metrin kävelytestin tulos normaalivauhdilla parani kahdella kuntoutujista merkittävästi (4,3 s ja 12 s), yhdellä kuntoutujista heikkeni 2,2 s. Maksimivauhdilla tulokset paranivat kahdella kuntoutujalla (1,6 s ja 10,4 s), yhdellä ei muutosta. Syke- ja laktaattiarvot pysyivät kahden kuntoutujan osalta molemmissa mittauksissa maltillisina. Syke oli alkumittauksessa 94 ± 20 bpm ja loppumittauksessa 99 ± 23. Laktaattiarvot olivat alkumittauksessa 2,3 ± 2,0 mmol/l ja loppumittauksessa 3,2 ± 2,7 mmol/l. Suuri keskihajonta selittyy yhden kuntoutujan testituloksilla, jotka lähenivät hänellä maksimisuoritusta. Yhteenveto ja johtopäätökset. Riittävän vauhdikkaalla, pitkäkestoisella ja turvallisella kävelyharjoittelulla voidaan vaikuttaa liikkumiseen ja tasapainoon kuntoutujilla, joilla on osittainen selkäydinvamma. Vauhdikas kävely kehittää posturaalista kontrollia pystyasennossa ja mahdollistaa nopeamman kävelyn, kuten Pohl (2002) on tutkimuksessaan todennut. Posturaalisen kontrollin paraneminen neurologisilla kuntoutujilla vaikuttaa merkittävästi myös tasapainoon ja arjen toimintoihin. Syke- ja laktaattiarvot korreloivat keskenään selkäydinvammakuntoutujilla, kuten Perret (2012) on todennut, ja sykeseuranta on suositeltavaa kyseisen ryhmän kuntoutuksessa. Tulevaisuuden tutkimuksissa tulee keskittyä vahvistamaan hyvien kuntoutuskäytäntöjen hyötyjä ja yleistettävyyden lisäämiseksi tavoitella suurempia otoskokoja. Avainsanat: painokevennetty kävely, kuntoutus, fysioterapia, selkäydinvamma

Tallennettuna:
Kieli
suomi
Aiheet