Selvitän tässä tutkimuksessa, miten foneettinen tiedostaminen, motivoituneisuus puheopetukseen ja yhteisymmärrys erityisopettajan ja oppilaan välillä vaikuttavat äänneopetukseen ja sen lopputulokseen. Tutkimusta varten keräämäni aineisto koostuu kahdesta eri osasta: äänneopetustuokion videotallenteesta ja äänneopetuksessa olleiden nuorten aikuisten haastatteluaineistosta.

Tutkimusmenetelmänä videoaineiston analyysissa käytin keskustelunanalyysia (Seppänen 1998). Tutkin aineistosta korjausjaksoja, niiden multimodaalisuutta ja vaikutusta erityisopettajan ja oppilaan väliseen yhteisymmärrykseen. Tutkin myös foneettisen tietoisuuden tukemista opetustuokion aikana. Haastatteluaineiston metodi oli puolistrukturoitu teemahaastattelu (Tiittula & Ruusuvuori 2005). Haastatteluista tutkin merkkejä foneettisesta tietoisuudesta ja motivoituneisuudesta puheopetukseen.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että opetustilanteen korjausjäsennykset olivat keskenään hyvin samankaltaisia ja ilmensivät epäsymmetristä vuorovaikutustilannetta. Kaavamaisuus kuitenkin ylläpiti yhteisymmärrystä. Multimodaalisuus toimi keskustelutilanteessa sekä puheai¬neksen jaksottajana että yhteisymmärryksen tukijana.

Tutkimuksestani selvisi myös, ettei foneettinen tietoisuus ole äänneopetuksen lopputuloksen kannalta samanlaisessa avainasemassa, mutta sen kehittäminen auttaa yhteisymmärryksen ja sitä kautta motivaation tukemisessa. Tutkimukseni tuloksia voi soveltaa esimerkiksi puheopetuksen kehittämiseen.