Johdanto. Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti Suomen kansallispelin pesäpallon 1900-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäinen naisten suomenmestaruus ratkottiin vuonna 1931. Naisten superpesis on noussut 2000-luvulla Suomen suosituimmaksi naisten palloilusarjaksi. Työn tarkoituksena on tarkastella naispesäpalloa lajina ja siihen vaadittavia ominaisuuksia. Työssä tarkastellaan myös pesäpallon harjoittelua ja lajin tilaa ja valmennusjärjestelmää. Laji. Pesäpallossa on vastakkain kaksi 12 hengen joukkuetta. Pelissä on kaksi neljän vuoroparin jaksoa ja tavoitteena on molemmissa jaksoissa lyödä enemmän juoksuja kuin vastustaja. Naisten kenttä on pienempi kuin miesten sekä pallo kevyempi. Lajin ominaispiirteet. Hyvältä lajin pelaajalta vaaditaan taitoa, voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Nopeus on erittäin tärkeä ominaisuus, sillä nopealla joukkueella on helpompi rakentaa tilanteita sisäpelissä ja ulkopelissä nopeampi pelaaja ehtii vaikeampiin lyönteihin. Kestävyys on kaiken harjoittelun perusta ja etenijöillä nopeuskestävyys nousee suureen rooliin. Heitto ja lyönti ovat juoksun lisäksi lajin pääsuoritukset ja niiden oikeaoppinen suorittaminen mahdollistaa tarkkuuden ja kovan pallon lähtönopeuden. Laji vaatii myös psyykkistä vahvuutta pelaajalta ja varsinkin ratkaisupeleissä psyykkinen puoli on suuressa roolissa. Urheilija-analyysi. Naisten superpesiksen pelaajien keskiarvoikä on 22,1 (keskihajonta 3,01) vuotta. Suurin osa Naisten superpesiksen pelaajista opiskelee talviharjoituskauden aikana. Kesän pelikauden aikana noin 1/3 pelaajista ei tee pelaamisen ohella muuta ja noin 2/3 käy töissä tai opiskelee. Tutkimusten mukaan kotiuttajat lyövät kovempaa kuin etenijät (p<0,05) ja vaihtajat (p<0,01). Harjoitteluanalyysi. Pesäpallossa harjoittelukausi on tavallisesti pidempi kuin kilpailukausi johtuen Suomen lyhyestä kesästä. Harjoittelun kulmakivi on vuosisuunnitelma, jonka sisällä käytetään periodisaatiota harjoittelun jaksottamiseen. Naisten pesäpallossa harjoitteluun käytettävissä oleva aika ja olosuhteet vaikuttavat harjoittelumääriin ja toteutettavissa oleviin harjoitteisiin. Vuosisuunnitelma voidaan jakaa valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja siirtymäkauteen. Ravinto. Ravinto on tärkeä osa urheilijan suorituskyvyn optimointia. Urheilijoilla tärkeitä asioita ruokavaliossa ovat energian ja rakennusaineiden riittävä määrä (hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit) ja niiden saanti oikeassa suhteessa. Lisäksi on tärkeää saada riittävästi vitamiineja, kivennäisaineita ja nestettä. Naisurheilijoilla raudan saannin riittävyys on huomioitava kuukautisten takia. Erikoisravinnon tarve vaihtelee riippuen urheilijasta. Lajin tila ja valmennusjärjestelmä Suomessa. Pesäpalloliitto on valtakunnallinen yhdyselin. Se on luonut tulevaisuuden suunnitelman kohti vuotta 2022, joka on pesäpallon 100-vuotisjuhlavuosi. Naisten superpesiksen katsojakeskiarvot ovat olleet yli 500 katsojaa ottelua kohti. Ikävän vastapainona suosiolle on useat sarjasta luopumiset viime vuosien aikana. Pesisleirit ovat junioreiden kesän kohokohtia ja niillä ratkotaan suomenmestaruudet niin tytöissä kuin pojissa. Yläkouluikäisille järjestetään talven aikana myös yläkoululeirityksiä. Harjoittelun ohjelmointi. Harjoitussuunnitelmat tehdään yleisesti aina koko joukkueelle, mutta yksilöt pitäisi pyrkiä huomioimaan mahdollisimman hyvin. Harjoittelun ohjelmointi rakentuu lajiharjoitusten ympärille ja monien osa-alueiden kehittämisessä suunnittelu on erittäin tärkeää.