Tässä tutkielmassa tarkastelen maskuliinisuuden representaatioita Teflon Brothersin Circus-albumilla. Aihe on ajankohtainen, koska nykyaikaisessa länsimaisessa kulttuurissa sukupuolten kuvaukset ja roolit nousevat usein keskustelunaiheeksi. Sukupuolta kielennetään erilaisissa teksteissä kulttuurisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Tämän kautta meille on muodostunut käsitys siitä, mitä maskuliinisuus pitää sisällään ja millainen on tyypillinen mies. Tällaisten käsitysten syntyyn vaikuttavat erilaiset aiheesta esitetyt diskurssit ja representaatiot, jotka sekä toistavat esitettyjä kuvauksia että luovat uusia käsityksiä maskuliinisuudesta. Tämän vuoksi teoreettisena viitekehyksenäni toimi diskurssintutkimus, joka näkee kielenkäytön sosiaalisena toimintana ja sosiaalista todellisuutta muovaavana. Hyödynsin tutkimuksessani myös representaation käsitettä, joka viitta asioiden uudelleen esittämiseen. Näiden lisäksi käsittelin aihettani sukupuolentutkimukseen sisältyvän miestutkimuksen kautta. Tarkoituksenani oli selvittää albumin sanoituksia tutkimalla, millaisia maskuliinisuuden representaatioita albumilla esiintyy ja miten niitä kielennetään sanavalintojen kautta. Tähän tavoitteeseen päästäkseni tutkin aineistosta esiin nousevia diskursseja ja representaatioita hyödyntäen kriittistä diskurssianalyysia. Tarkoituksenani oli myös selvittää, edustaako aineiston maskuliinisuus länsimaisessa kulttuurissa esiintyvää perinteistä hegemonista maskuliinisuutta vai löytyykö aineistosta myös vaihtoehtoista maskuliinisuutta. Aineistosta nousi esiin neljä diskurssia, jotka olen nimennyt seuraavasti: naiset objektina –diskurssi, menestymisdiskurssi, nauttimisdiskurssi ja homososiaalisuusdiskurssi. Nämä diskurssit muodostavat representaation menestyvistä, juhlivista, nauttivista ja veljellisistä naistenmiehistä. Muodostuva representaatio on perinteistä ja hegemonista maskuliinisuutta kuvaava. Aineistosta löytyy representaatio myös naisellisista, emotionaalisista miehistä, mikä rikkoo hegemonisen maskuliinisuuden valta-asemaa aineistossa. Stereotyyppistä maskuliinisuutta kumotaan aineistossa myös huumorin avulla. Nämä marginaaliset maskuliinisuudet ja huumorikuvaukset jäävät kuitenkin vähäiseksi, ja kokonaisuutena muodostuva maskuliininen representaatio on vahvasti hegemoninen.