Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää seka- ja erillisopetuksen myönteisiä sekä kielteisiä puolia yläkoulun liikunnanopetuksessa. Tutkin sekä omakohtaisesti koettuja että oletettuja kokemuksia. Haastattelin kolme naispuolista ja kolme miespuolista yläkoulujen liikuntatunnit joko seka- tai erillisryhmissä käynyttä ihmistä. He olivat 18 – 25-vuotiaita. Kaksi heistä oli liikuntakasvatuksen opiskelijoita. Käytin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aineiston kokosin teemahaastatteluilla. Aineiston analysointiin käytin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiä. Äänitin haastattelut. Haastatteluiden kestot vaihtelivat 15 – 58-minuutin välillä, keskiarvo oli 44 minuuttia. Litteroituja sivuja oli yhteensä 72, rivivälillä 1,5, fontilla Times New Roman ja fontikoolla 12. Haastatteluiden perusteella yläkoulujen liikuntatuntien seka- ja erillisryhmistä löytyi paljon sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ja oletuksia. Naisten aineiston myönteisiä erillisopetusta koskevia kokemuksia löytyi kolmen yläluokan verran: rohkeaa ja rentoa tekemistä ilman suorituspaineita, onnistumisen kokemukset ja naisopettaja. Myös miesten aineistosta muodostui kolme yläluokkaa: fyysisyys, tekemiseen keskittyminen ja paljon pallopelejä. Naisten kokemia erillisopetuksen kielteisiä yläluokkia olivat puolestaan seuraavat: vähäisempi fyysinen aktiivisuus, lyhyemmät liikuntatunnit ja tyttömäiset lajivalinnat. Yhdelläkään miehellä ei ollut kielteisiä kokemuksia erillisryhmässä liikkumisesta. He kuitenkin olettivat, että poikien erillisopetuksessa tyttöihin tutustuminen olisi saattanut estyä. Sekaopetuksestakin löytyi sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Naisten myönteisiä kokemuksia oli neljän yläluokan verran: aktiivisempaa ja taidokkaampaa toimintaa, yritteliäisyys ja näyttämisen halu, vuorovaikutus poikien kanssa sekä miesopettaja. Haastatteluissa ei noussut miesten osalta esille myönteisiä kokemuksia sekaryhmäopetuksesta. Miehet kuitenkin olettivat, että lajivalikoima olisi voinut monipuolistua, he olisivat voineet saada naispuolisia kavereita sekä luokkaan olisi voinut tulla parempi yhteishenki sekaopetuksen ansiosta. Koko aineistoon nähden, eniten kokemuksia oli naisilla sekaopetuksen kielteisyydestä. Niistä muodostui neljä yläluokkaa: syrjintä, suoriutumispaineet, tapaturmien pelko ja kontakti poikien kanssa sekä suppeampi lajivalikoima. Vastaavasta miesten aineistosta löytyi seuraavat yläluokat: taitoerot tyttöjen ja poikien välillä ja tyttöjen liikunnallinen passiivisuus. Lisäksi miehet olettivat, että keskittyminen olisi saattanut herpaantua sekaopetuksessa. Naisista enemmistö oli sekaopetuksen kannalla, miehistä enemmistö erillisopetuksen. Asiasanat: sekaopetus, erillisopetus, liikunnanopetus, yläkoulu, sukupuoli