Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää seka- ja erillisopetuksen myönteisiä sekä kielteisiä puolia yläkoulun liikunnanopetuksessa. Tutkin sekä omakohtaisesti koettuja että oletettuja kokemuksia. Haastattelin kolme naispuolista ja kolme miespuolista yläkoulujen liikuntatunnit joko seka- tai erillisryhmissä käynyttä ihmistä. He olivat 18 – 25-vuotiaita. Kaksi heistä oli liikuntakasvatuksen opiskelijoita. Käytin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aineiston kokosin teemahaastatteluilla. Aineiston analysointiin käytin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiä. Äänitin haastattelut. Haastatteluiden kestot vaihtelivat 15 – 58-minuutin välillä, keskiarvo oli 44 minuuttia. Litteroituja sivuja oli yhteensä 72, rivivälillä 1,5, fontilla Times New Roman ja fontikoolla 12. Haastatteluiden perusteella yläkoulujen liikuntatuntien seka- ja erillisryhmistä löytyi paljon sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ja oletuksia. Naisten aineiston myönteisiä erillisopetusta koskevia kokemuksia löytyi kolmen yläluokan verran: rohkeaa ja rentoa tekemistä ilman suorituspaineita, onnistumisen kokemukset ja naisopettaja. Myös miesten aineistosta muodostui kolme yläluokkaa: fyysisyys, tekemiseen keskittyminen ja paljon pallopelejä. Naisten kokemia erillisopetuksen kielteisiä yläluokkia olivat puolestaan seuraavat: vähäisempi fyysinen aktiivisuus, lyhyemmät liikuntatunnit ja tyttömäiset lajivalinnat. Yhdelläkään miehellä ei ollut kielteisiä kokemuksia erillisryhmässä liikkumisesta. He kuitenkin olettivat, että poikien erillisopetuksessa tyttöihin tutustuminen olisi saattanut estyä. Sekaopetuksestakin löytyi sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Naisten myönteisiä kokemuksia oli neljän yläluokan verran: aktiivisempaa ja taidokkaampaa toimintaa, yritteliäisyys ja näyttämisen halu, vuorovaikutus poikien kanssa sekä miesopettaja. Haastatteluissa ei noussut miesten osalta esille myönteisiä kokemuksia sekaryhmäopetuksesta. Miehet kuitenkin olettivat, että lajivalikoima olisi voinut monipuolistua, he olisivat voineet saada naispuolisia kavereita sekä luokkaan olisi voinut tulla parempi yhteishenki sekaopetuksen ansiosta. Koko aineistoon nähden, eniten kokemuksia oli naisilla sekaopetuksen kielteisyydestä. Niistä muodostui neljä yläluokkaa: syrjintä, suoriutumispaineet, tapaturmien pelko ja kontakti poikien kanssa sekä suppeampi lajivalikoima. Vastaavasta miesten aineistosta löytyi seuraavat yläluokat: taitoerot tyttöjen ja poikien välillä ja tyttöjen liikunnallinen passiivisuus. Lisäksi miehet olettivat, että keskittyminen olisi saattanut herpaantua sekaopetuksessa. Naisista enemmistö oli sekaopetuksen kannalla, miehistä enemmistö erillisopetuksen. Asiasanat: sekaopetus, erillisopetus, liikunnanopetus, yläkoulu, sukupuoli

The purpose of my thesis was to find out the positive and negative aspects of coeducational and same-sex education in junior high school physical education. I studied both personal and supposed experiences of the students. I interviewed three female and three male students who had attended physical education in either joint or separate classes. Two of them were university students in sport pedagogy at the time of the interview. The interviewees were between 18 and 25 years of age. I used qualitative research methods. The material was collected by theme interviews. In analysing the data I used qualitative research content analysis. I recorded the interviews. Interviews ranged from 15 to 58 minutes, averaging 44 minutes. The total number of transliterating pages 72, line spacing 1.5, font Times New Roman and font size 12. Based on the interviews, many positive and negative experiences and assumptions were found about coeducational and same-sex classes of physical education. Female´s positive experiences of same-sex education included three top categories: courageous and relaxed doing without pressure, the experiences of success and a female teacher. Also, the male´s material consisted of three top categories: physicality, concentration and lots of ball games. The negative top categories of same-sex education experienced by female were, in turn, the following: lower physical activity, shorter exercise classes and girlish sports choices. None of the males had any negative experiences of same-sex physical education classes. However, they assumed that getting acquainted with girls could have been blocked in same-sex education. Coeducational delivered also both positive and negative experiences. There were four top categories of female’s experiences: more active and skilful action, eagerness and desire to show, interaction with boys and a male teacher. The interviews did´t deliver positive experiences of coeducational for the male. However, males assumed that the range of sports could have been diversified, they could have gained female friends and the class could have gained a better team spirit through joint tuition. The most subcategories in relation to the whole material were from the negative experiences of the female in coeducational, as much as nine subcategories. The observations were condensed into four top categories: discrimination, performance pressure, fear of accidents and contact with the boys, as well as, a more limited variety of sports. From the corresponding males´ material, the following top categories were found: skill differences between girls and boys and girls´ sporting passivity. In addition, males assumed that concentration might have tingled in coeducational. The majority of women were in favor of coeducational, the majority of men in same-sex education. Key words: coeducational, same-sex education, physical education, junior high school, gender