Leinonen, K. 2018. Vaihtoehtoliikuntaa ohjatussa toiminnassa: Suomalaisten freestylelaski- joiden suhde valmennukseen, kilpailuun ja seuratoimintaan. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 57 sivua., 7 liitettä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten freestyleseurojen laskijoiden suhdetta valmennukseen, kilpailuun ja freestylen seuratoimintaan sekä freestyleharrastuksen merkityk- seen lajiharrastuksen ulkopuolisessa elämässä. Aihetta lähestyttiin erityisesti aiemman vaihto- ehtoliikunnan tutkimuksen kautta. Lisäksi freestyleharrastukseen kiinnittymistä tutkittiin va- paa-ajan kiinnittymisen tieteellisen mallin avulla. Freestyle on esimerkki lajista, johon monet vaihtoehtoliikuntaan liitetyt arvot kuuluvat, mutta jota harrastetaan yleisesti myös ohjatusti freestyleseurojen piirissä. Tuloksia voidaan hyödyntää freestylen ja muiden samankaltaisten lajien valmennus- ja ohjaustoiminnassa.

Kyselyaineisto kerättiin Webropol-verkkokyselyllä kevättalvella 2017. Kyselyyn saivat vastata kaikki vähintään 12-vuotiaat laskijat, jotka olivat vastaushetkellä jäseninä suomalaisessa free- styleseurassa. Lopullinen aineisto rajattiin 70 vastaajaan. Aineistoa kuvailtiin frekvenssien, prosenttien, keskiarvojen ja keskihajontojen avulla. Väittämistä muodostettuja summamuuttu- jia sekä yksittäisten väittämien keskiarvoeroja vertailtiin Mann-Whitney U -testillä 12–15-vuo- tiaiden ja yli 15-vuotiaiden ikäryhmien välillä. Vastaajan iän ja mielipideasteikolla annettujen vastausten yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella.

Freestyleharrastukseen kiinnittyminen oli voimakasta kaikissa viidessä kiinnittymisen ulottu- vuudessa (vetovoima, keskeisyys, sosiaaliset siteet, sisäinen itseilmaisu, ulkoinen itseilmaisu). Tilastollisesti merkitseviä eroja (p < 0,05) 12–15-vuotiaiden ja yli 15-vuotiaiden ikäryhmien välillä havaittiin kolmessa summamuuttujassa. Yli 15-vuotiaat suhtautuivat hieman kielteisem- min muodolliseen valmennukseen, kilpailuun ja omaan freestyleseuraansa. Laskuvideoiden ja -median seuraaminen sekä vertaisvalmennus ja -oppiminen olivat keskisiä osia harrastusta mo- lemmissa ikäryhmissä. Vertaisilta oppimisen arvostaminen ei kuitenkaan tarkoittanut valmen- tajajohtoisen oppimisen väheksymistä. Vaikka useimmilla ohjattuja harjoituksia oli vain 1–2 päivänä viikossa, laskivat saman seuran laskijat yhdessä tyypillisesti vielä useampana päivänä saman viikon aikana.

Freestyleseuroissa taitojen opettamiseen painottuvaa ohjausta voidaan tulosten perusteella pitää perusteltuna nuorimpien laskijoiden kohdalla. Yli 15-vuotiailla taas valmennusta on tärkeäm- pää toteuttaa enemmän henkilökohtaisten tavoitteiden suunnassa. Koska saman seuran laskijat laskevat useimmiten keskenään myös ohjatun toiminnan ulkopuolella, tulisi laskijoita yhdistä- viä mediatuotantoja ja erityisesti vertaisvalmennusta ja -oppimista käyttää muodollisen valmen- nuksen tukena myös ohjatuissa harjoituksissa.

Asiasanat: freestyle, vaihtoehtoliikunta, valmennus, kiinnittyminen