Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia ja millä tavalla empatian eri muotoja voi muotoutua musiikkiesityksen osapuolten välisissä suhteissa aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Musiikin ja empatian välinen tutkimus on kasvussa, mutta empiirinen tutkimus on vielä musiikkiesitysten kontekstissa vähäistä ja hajanaista. Tämä tutkielma toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen muodossa tavoitteenaan muodostaa aiheesta teoreettinen malli.

Aineistona toimi musiikkiesityksiä ja empatiaa koskeva aiempi kirjallisuus, joka koostui kymmenestä empiirisestä tutkimuksesta ja kymmenestä teoreettis-käsitteellisestä artikkelista. Teo-reettisen mallin pohjana on Wöllnerin (2017) artikkelissa muodostettu kolmiomalli, jota jalostettiin tutkielman muun aineiston pohjalta.

Tuloksista muodostui laajennettu kolmio, jonka osapuolina olivat Wöllnerin (2017) artikkelista otetut musiikki, yleisö, esiintyjä sekä aineiston pohjalta tähän tutkielmaan uutena lisätyt yleisön jäsenten välinen ja esiintyjien keskinäinen suhde. Aiemman tutkimuksen mukaan kinesteettinen empatia pohjautui emootioiden fysiologisille vasteille, esteettinen empatia musiikin kokemiseen omana subjektinaan ja interpersoonallinen empatia toisen emootioiden takana vaikuttavien tekijöiden prosessointiin. Kolmiomallissa kaikkien osapuolten välille muodostui kirjallisuuden pohjalta kinesteettistä empatiaa, mutta esteettistä empatiaa ilmeni vain niissä suhteissa, joissa toisena osapuolena oli musiikki ja interpersoonallista empatiaa niissä, joissa molemmat osapuolet olivat ihmisiä.