Kliininen harjoittelu on merkittävässä roolissa fysioterapiaopiskelijoiden koulutuksessa. Opiskelijan ohjauksessa korostuu ohjaavan opettajan ja fysioterapeutin ohjaus ja yhteistyö. Suomessa fysioterapeuttien ydinosaamisesta selvitettiin vuosina 2013-2016. Hankkeen tavoitteena oli avata fysioterapeuttien ydinosaamista sekä tuottaa tietoa fysioterapiakoulutuksen kehittämiseen ja auttaa hahmottamaan tulevaisuuden kehittymistarpeita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fysioterapia opiskelijan kliinisen harjoittelun ohjaukseen liittyvää osaamista ja ohjauskäytänteitä sekä näihin liittyviä eroja kunnallisen ja yksityisen fysioterapeuttien välillä. Työ on osa Jyväskylän yliopiston ja Suomen Fysioterapeutit ry:n ydinosaamisen tutkimusta.

Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä Suomen fysioterapeutit -liiton jäseniltä (N=1909, vastaus% 34). Kyselyssä oli taustatietojen lisäksi yhteensä 106 fysioterapian ydinosaamista koskevaa väittämää (Likert 1 – 5), joista yhdeksän kohdistui opiskelijan ohjaukseen. Tässä työssä tarkkailuun otettiin vastaukset, jotka koskivat opiskelijan ohjauksen kysymyksiä. Opiskelijan ohjauksen kysymysten vastaajien määrän keskiarvo oli 1109. Viisi väittämää muodostivat opiskelijan ohjaus osaamisen summapistemäärän ja kaksi väittämää muodostivat koulutus ja työelämän tarpeet summapistemäärän. Kolme väittämää jäi yksittäisiksi. 67 Aineiston analyysi toteutettiin IBM SPSS -ohjelmalla: χ² -testi, Mann-Whitneyn testi ja lineaarinen regressio analyysi.

Fysioterapeutit kokivat opiskelijan ohjaus osaamisensa keskimäärin hyväksi. Yhteistyöhön ammattikorkeakoulujen kanssa oltiin tyytyväisiä, mutta fysioterapeutit kokivat ohjauksen jäävän liian usein kenttä ohjaajien vastuulle. Lisäksi koulutuksen ei uskottu vastaavan tämän päivän ja tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Kunnallisen ja yksityisen sektorin välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja ohjaus osaamisessa, yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa ja työelämätarpeissa. Kunnallisen sektorin fysioterapeutit kokivat ohjaus osaamisen vahvemmaksi (p<.001) ja he olivat tyytyväisempiä yhteistyöhön ammattikorkeakoulujen kanssa (p<.001), kuin yksityisen puolen fysioterapeutit. Kunnallisen sektorin fysioterapeutit kokivat useammin, että ohjaus vastuu jää liian usein heidän vastuulle (p<.001), kuin yksityisen puolen fysioterapeutit. Opiskelijan ohjaus osaamista selittivät eniten koettu yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa ja se koettiinko ohjauksen vastuun jäävän liikaa kenttäohjaajille. Koulutuksen ja työelämän tarpeiden vastaavuutta selittivät eniten sukupuoli ja yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa. Naiset kokivat työelämä vastaavuuden parempana.

Tulokset auttavat ymmärtämään fysioterapia opiskelijan ohjaukseen liittyviä tekijöitä, mikä auttaa fysioterapia koulutuksen suunnittelussa erityisesti työelämässä tapahtuvan oppimisen kehittämisessä. Opiskelijan ohjauksessa ja työelämätarpeissa painottui yhteistyö koulutuksen järjestävän tahon ja harjoittelupaikan välillä. Tulevaisuudessa fysioterapia koulutuksen työelämäjaksoilla tulisi huomioida enemmän yhteistyöhön liittyviä tekijöitä.