Kekki, K. 2018. Liikunnan yhteys palautumisen tarpeeseen työkuormituksesta. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 45 s., 1 liite. Työn kuormitustekijät ovat yhteydessä työntekijän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, eikä kuormitustekijöitä aina voi välttää. On tärkeää huomioida kuormituksen negatiivisten seurausten ehkäiseminen, jonka yhtenä keinona on palautuminen. Puutteellinen palautuminen voi johtaa suorituskyvyn heikkenemiseen tai uupumukseen. Liikunnalla on tärkeä rooli palautumisessa,, sillä se edistää psykologista irrottautumista työstä eli työhön liittyvän tekemisen ja ajattelun lopettamista vapaa-ajalla sekä henkilökohtaisten voimavarojen uusiutumista. Palautumista voidaan tarkastella hyödyntäen palautumisen tarve -käsitettä, jolla tarkoitetaan subjektiivista kokemusta palautumisen tarpeesta. Palautumisen tarpeen avulla voidaan havaita riittämätön palautuminen, joka on indikaattorina pitkäaikaiselle väsymykselle ja stressille. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää liikunnan ja palautumisen tarpeen yhteyttä pienissä tai keskisuurissa yrityksissä työskentelevillä työntekijöillä (n = 295). Tutkielmassa käytettävä aineisto saatiin käyttöön Työterveyslaitokselta ja aineisto pohjautui Valo, Valtakunnallinen liikunta ja urheiluorganisaatio, ry:n vuosina 2012-2015 toteuttamaan Liike elämään - hankkeeseen. Käytettävä aineisto koostui syksyllä 2013 kerätystä alkukyselystä, johon oli vastannut 295 työntekijää. Kyselylomakkeesta hyödynnettiin kysymyksiä palautumisen tarpeesta ja liikunnasta. Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann Whitneyn U-testiä, Kruskal-Wallis -testiä, Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Liikunta-aktiivisuus erosi palautumisen tarpeen ala- ja yläkvartiilien mukaisissa ryhmissä tilastollisesti merkitsevästi. Alakvartiiliin kuuluvien tutkittavien liikunta-aktiivisuus oli 1765 MET- minuuttia/vk, kun yläkvartiilissa vastaava määrä oli 1189 METminuuttia/vk. Liikuntamuotoja tarkasteltaessa lihaskuntoharjoittelussa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero palautumisen tarpeen alakvartiilin ja keskiryhmän (yhdistetyt keskimmäiset kvartiilit) välillä. Alakvartiiliin kuuluvat tutkittavat toteuttivat lihaskuntoharjoittelua 56 min/vk, kun keskiryhmä toteutti 37 min/vk. Muilla liikuntamuodoilla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja palautumisen tarpeen ryhmissä. Tarkasteltaessa palautumisen tarvetta, liikuntamuotoja ja liikunta-aktiivisuutta havaittiin heikko, negatiivinen korrelaatio palautumisen tarpeen ja reippaan ja ripeän kestä- vyysliikunnan, voimaperäisen ja rasittavan kestävyysliikunnan sekä liikunta-aktiivisuuden välillä. Liikunta-aktiivisuuden ja palautumisen tarpeen yhteys oli samansuuntainen aiemman tutkimustiedon kanssa. Suurempi liikunnan määrä oli yhteydessä pienempään palautumisen tarpeeseen. Eri liikuntamuotojen yhteys palautumisen tarpeeseen jäi epäselväksi. Työpaikoilla olisi tärkeää kannustaa työntekijöiden liikunnan lisäämistä niin vapaa- kuin työajalla sekä pyrkiä liikunnan lisäämisen tukemiseen mahdollisin keinoin. Tarkempi tutkimus liikuntamuotojen yhteydestä palautumisen tarpeeseen hyödyntäen objektiivisia mittareita olisi tulevaisuudessa suotavaa. Asiasanat: palautumisen tarve, työkuormitus, liikunta-aktiivisuus