Tutkielman tarkoitus on arvioida autonomisen teknologian ja keinoälyn taustalle vallitsevia olettamuksia perusteanalyyttisestä näkökulmasta käyttäen autonomisia laivoja kontekstina. Teoreettinen tutkielma on kriittinen, mutta motiiveiltaan rakentava: mikäli olettamuksien taustalla vallitsevia konseptuaalisia ongelmia kyetään tunnistamaan, niitä voidaan myös pyrkiä paikkaamaan. Tämä tavoite on oletettavasti pitkän tähtäimen kehitystä ja tavoitteena sellaisenaan tutkielman ulkopuolella. Siitä huolimatta teknologian perustavaa laatua olevien rajoitteiden tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää aikana, jolloin kehitys on nopeaa ja riskit todellisia. Tämä mahdollistaa ihmisen ja autonomisen teknologian vuorovaikutukseen liittyvien kysymyksien asemoimisen rationaaliselle pohjalle ja auttaa tunnistamaan molempien vahvoja ja heikkoja puolia. Tiivistettynä tutkielman tavoite on kuvata niitä vaatimuksia, joita autonominen teknologia asettaa pyrkiessään korvaamaan inhimillistä tiedonkäsittelyä teknisessä järjestelmässä. Tämä pyritään kytkemään kriittiseen keskusteluun tietokoneiden ja laskennallisten toimenpiteiden perustavaa laatua olevien ominaisuuksien kyvystä saavuttaa näitä vaatimuksia. Kriittisestä keskustelusta seuraa kaksi keskeistä johtopäätöstä. 1. Inhimillisen tiedonkäsittelyn korvaaminen kokonaisuutena on nykyisten teknisten järjestelmien mahdollisuuksien ulkopuolella. Tekniset järjestelmät pystyvät korvaamaan ja tukemaan inhimillistä tiedonkäsittelyä hyvin määritellyissä ja spesifeissä tehtävissä, kuten nytkin, mutta toistaiseksi erilaisen tiedon integroiminen merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi ja sen pohjalta kumpuava tavoitteellinen toiminta ei vaikuta teknisten järjestelmien toimintaperiaatteiden valossa realistiselta tavoitteelta. 2. Näin ollen miehittämättömien ja etäohjauksessa toimivien laivajärjestelmien kehittämisessä tulisi kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten etäohjauskeskuksen operaattorit saavat käyt-töönsä kaiken sen (tiedostamattoman ja tiedostetun) tiedon jonka pohjalta he tekevät päätöksiä perinteisten laivojen kannella, sikäli kun inhimillinen tiedonkäsittely tulee säilymään välttämättömänä osana laivan toimintaa, ainakin kriittisissä ja haastavissa olosuhteissa.