Tämä tutkielma koostuu kahdesta kokonaisarkkitehtuuria käsittelevästä artikkelista, sekä kokonaisarkkitehtuurin, systeemiajattelun ja tietojärjestelmätieteen teorian käsittelystä. Kokonaisarkkitehtuuria on tutkittu vuosikymmeniä, mutta sen määritelmä, laajuus ja tarkoitus jakavat mielipiteitä, eikä yhtenäistä teoriapohjaa ole. Systeemiajattelu ja eri systeemiteoriat ovat olleet viimeaikaisen tutkimuksen kohteina, ja on mahdollista, että niitä hyödyntämällä kokonaisarkkitehtuurin laajuutta ja teoreettisia lähtökohtia voidaan edistää. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan 26:ta haastatteluista kerättyä kokonaisarkkitehtuurin määritelmää Lapalmen koulukuntaluokituksen (Schools of Thought on Enterprise Architecture) avulla. Tutkielman toisen osan muodostaa systemaattinen kirjallisuuskatsaus systeemiajatteluista ja systeemiteorioista kokonaisarkkitehtuurin tutkimuksessa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia tarkastellaan suhteessa teoriatyyppeihin sekä teorian käyttöön kokonaisarkkitehtuurin tutkimusalueella. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että vaikka kokonaisarkkitehtuurin määritelmät eivät ole yhteneviä, sen ala ja tarkoitus ovat laajentumassa IT:n ja liiketoiminnan yhteensovittamisesta kohti holistista organisaatioiden suunnittelua ja kehittämistä osana systeemistä ympäristöä. Systeemiajatteluun ja eri systeemiteorioihin viittaaminen vaikuttaa olevan yleistä kokonaisarkkitehtuurin tutkimuksissa, mutta niiden käyttö on pirstaloitunutta ja harvinaista etenkin empiirisessä tutkimuksessa.