Suomen eläkejärjestelmä koostuu pääosin kahdesta pilarista eli jakojärjestelmästä ja rahastoivasta järjestelmästä. Näiden lisäksi ihminen pystyy ottamaan yksityisen eläkevakuutuksen. Tutkielman tarkoitus on vertailla, kumpi näistä pääjärjestelmistä antaa paremman tuoton eläkeläiselle sekä voisiko tulevaa demografista shokkia ottaa vastaan pienentämällä rahastoivan järjestelmän osuutta ja täten purkaa rahastoja. Suurin shokki kestää 2040- luvulle asti, jonka jälkeen järjestelmä voitaisiin palauttaa alkuperäiseen tilaan.

Kaksi pääasiallista eläkejärjestelmää, joita käytetään taloustieteellisessä kirjallisuudessa, ovat jakojärjestelmä ja rahastoiva järjestelmä. Jakojärjestelmässä tuotto on palkkasumman kasvuvauhti ja rahastoivassa järjestelmässä puolestaan rahastoitujen varojen tuotto. Molempia järjestelmiä käytetään laajasti yksinään tai yhdessä ja ei voida yksiselitteisesti sanoa, kumpi järjestelmä on parempi vaihtoehto. Se kumpi on parempi, riippuu paljon maasta, johon järjestelmää suunnitellaan. Vaikka järjestelmissä on paljon yhtenäisyyksiä, ei ole silti olemassa täysin kahta samanlaista järjestelmää.

Tutkielman laskelmien mukaan rahastoiva järjestelmä pystyy antamaan paremman tuoton eläkeläisen sijoitetulle eurolle kuin rahastoiva järjestelmä. Tämän lisäksi suurimman demografisen shokin ajaksi voisi pienentää rahastoivan järjestelmän osuutta ja täten purkaa rahastoja ottamaan vastaan isku, joka kohdistuu järjestelmään. Toisaalta tämänkaltaisia transitioita ei ole tutkittu juurikaan muutamaa tapausta lukuun ottamatta, joten siirtymä olisi hyppy tuntemattomaan. Tämän lisäksi järjestelmien muutoksia pidetään vaikeina toteuttaa, joten tämänkään takia moni maa ei ole halunnut tehdä niitä. Kuitenkin väestö ikääntyy kaikkialla maailmassa ja erilaisia vaihtoehtoja täytyy olla, miten pitää järjestelmä tasapainossa sekä eläkeläisten että työssäkäyvien kannalta.