Tapaustutkimuksemme tarkoituksena on selvittää muutaman foneettisen piirteen ja vieraan aksentin yhteyttä suomen kielessä. Analysoimme ilmiötä kuulijatestillä, akustisin mittauksin ja kirjoittajien tekemin kuulonvaraisin havainnoin. Puhujina ovat varsin edistyneet suomenpuhujat, jotka puhuvat suomea toisena tai vieraana kielenään. Tuloksemme antavat uutta tietoa vieraan aksentin ja foneettisten piirteiden yhteyksistä sekä tarjoavat avauksia jatkotutkimukselle. Tutkitut piirteet ovat pitkien vokaalien etäisyydet, äännekestot, perustaajuuden (f0) vaihteluväli, f0:n vaihtelun jyrkkyys ja keskihajonta sekä artikulaationopeus. Tuloksemme osoittavat, että kaikilla piirteillä on yhteys vieraaseen aksenttiin. Sekä syntyperäisyyden kategorian että aksenttipiirteiden voidaan sanoa muodostavan jatkumon, jonka yhdessä päässä on L1-kaltainen ääntämys ja toisessa päässä selvät poikkeamat siitä. Päiden välille asettuvat hienovaraisemmat poikkeamat, joita yksittäin tarkasteltuna saattaa olla vaikea määritellä L2-piirteiksi. Vokaalietäisyys- ja kestopoikkeamien yhteys aksenttiin on selvempi kuin f0-piirteiden ja artikulaationopeuden. Vokaalietäisyyksiä koskevat tuloksemme antavat ymmärtää, että äännelaatujen syntyperäisen kaltainen hallinta on hyvin vaikeaa myös varsin edistyneille L2-puhujille. Aiempiin tutkimustuloksiin verrattaessa havaintomme ovat samansuuntaiset: yksittäisten äänteiden laatuun liittyvillä poikkeamilla ja äänteiden kestoon liittyvillä poikkeamilla on selvin yhteys vieraaseen aksenttiin.