Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan eronneiden henkilöiden erokirjoituksia narratiiveina. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa siitä, miten eroon liittyvät teemat avautuvat henkilöiden kirjoituksissa. Tutkimuksella on yhteiskunnallista merkitystä, sillä avioero koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia. Tutkimus tuottaa osaltaan tietoa avioerosta ilmiönä kyseisten tutkittavien kirjoituksissa, kertomuksissa, joita on tutkittu ja tulkittu narratiivien analyysin keinoin. Narratiivisessa tutkimuksessa kertomukset ovat aina yksilön tuottamaa sisäistä puhetta itselle. Näiden sisäisten tarinoiden kautta yksilöt jäsentävät elämänsä tapahtumia ja antavat niille merkityksiä sekä luovat identiteettiään. Yksilön rakentama sisäinen tarina sisältää aina kulttuurisen ja ajallisen ulottuvuuden eli on sidottu enemmän tai vähemmän aikaan ja paikkaan. Tutkimuksen kautta pyrin ymmärtämään ja avaamaan ilmiötä kulttuurisesti.

Tutkimuksen metodologisina ja metodisina suuntauksina käytän sosiaalista konstruktionismia ja narratiivisuutta ja tutkimusaineiston olen työstänyt narratiivien analyysin keinoin. Käsitteellisinä taustatietoina olen tuonut esiin avioeroa ilmiönä ja siihen johtaneita syitä sekä olen avannut aiempaa tutkimusta avioeroista. Tutkimus paikantuu avioero- ja perhekäsitysteorioiden kenttään, joka muodostaa tutkimuksen teoreettiskäsitteellisen viitekehyksen.

Tutkimuksen aineiston olen valinnut yhteiskunnallisesta tietoarkistosta. Tutkimuksen aineisto koostuu vuoden 1999 eronneille henkilöille tehdystä kyselystä. Aineisto sisältää 41 kirjoitusta. Narratiivisen analyysin avulla olen juonellistanut ne kolmeksi kertomuksiksi. Ihmisten toiveet ja odotukset sekä ero ilmiönä näyttäytyvät kertomusten mukaan tilannekohtaisesti niin avioliiton ulkoisten kuin sisäisten tekijöiden kautta. Osa narratiiveista kuvasi selkeästi ihmisten avioliiton kaarta Zygmunt Baumanin käsityksen mukaisesti avioliitosta kulutustavarana postmodernissa yhteiskunnassa. Toiset narratiiveista tuottivat enemmän merkitystenantoja avioliiton sisäisiin tekijöihin liittyen. Ihmiset olivat reflektoineet avioliiton kaarta ja sen suhdetta omaan itseensä. Kolmannessa kertomuksessa narratiivit avautuivat avioliiton ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä rakkausteeman kautta.