Pro gradu -tutkielmani aiheena on tilallisen hallinnan muutos aikuissosiaalityössä. Tutkimuksen tapauksena on helmikuussa 2018 avattu Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus Helsingissä. Kalasataman keskus on niin sanottu monitilatoimisto, jossa työntekijöillä ei ole omia työpisteitä. Se on esimerkkitapaus, jolla kaupunki pyrkii sosiaali- ja terveydenhuollon integraatioon. Kalasatamassa tarjotaan monenlaisia aikuisille suunnattuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita samassa rakennuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää keskukseen helmikuussa 2018 muuttaneiden aikuissosiaalityön ja nuorten tiimien työntekijöiden kokemuksia ja ajatuksia tilallisen hallinnan muutoksista työn rutiineissa, työtavoissa, kokemuksissa ja yhteistyössä muiden ammattilaisten sekä asiakkaiden kanssa. Tapauksen voi katsoa kertovan myös laajemmasta ilmiöstä ja ajankohtaisesta muutoksesta aikuissosiaalityön toimintaympäristössä.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on hallinnan tutkimus ja käsitteistö sekä sosiaalityön keskustelu uusliberalismin ja uuden julkishallinnon vaikutuksista sosiaalityössä. Michel Foucault´ta voi pitää hallinnan tutkimuksen innoittajana. Vallankäyttö ymmärretään tässä tutkimusperinteessä jotakin tuottavana. Keskeistä on myös mahdollisuus toimia toisin, tietynlainen hallinta ei ole ainoa mahdollinen käytäntö. Tutkimuksen aineisto on kerätty pääasiassa fokusryhmähaastatteluina neljässä aikuissosiaalityön ja nuorten palveluiden tiimissä Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa. Haastatteluiden lisäksi aineistona on ollut kirjallisia dokumentteja, joissa kerrotaan terveys- ja hyvinvointikeskuksen tavoitteista ja toimintamallista. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala on myöntänyt tutkimukselle tutkimusluvan.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, miten tilallisen hallinnan avulla työtapoja ja käytäntöjä on jouduttu muuttamaan Kalasatamaan muuton jälkeen. Toisaalta nähdään, minkälaiset tavoitellut muutokset eivät toteudu vain tilallisen hallinnan kautta. Tarvitaan myös sovittuja rakenteita ja käytäntöjä. Tulosten perusteella voi myös pohtia, kuinka paljon uusi tilallinen hallinta heikentää aikuissosiaalityön mahdollisuuksia toimia sosiaalityön omien eettisten periaatteiden ja tavoitteiden mukaan. Työntekijöiden tunteisiin ja keholliseen kokemukseen ulottuva tilallinen hallinta, uuden julkishallinnon työoloihin ja työn tekemisen käytäntöihin tuomat heikennykset ja muutokset voivat haastaa sosiaalityön ammattilaisia puolustamaan sosiaalityön asemaa ja kohottamaan aikuissosiaalityön ääntä.